Älykkään suunnittelun intohimot

Tähän soppaan ei pitäisi laittaa lusikkaansa. Eteen osui Aamulehden Alakerran vieraskynän artikkeli Älykäs suunnittelu nostaa intohimoja, jossa Teknillisen korkeakoulun bioprossessitekniikan professori Matti L e i s o l a kertoo ingressissään seuraavaa:

”Asiallinen keskustelu ID-liikkeen esille nostamista kysymyksistä leviää tutkijoiden, opiskelijoiden ja median keskuudessa.”

Joku muu varmasti teilaa tämän sepustuksen paremmin ja fiksummin, mutta kun nyt istun kotikotona ja odotan huomisaamuista auringonnousun aikaan tapahtuvaa sairaskuljetusta, käyn artikkelia läpi kriittisen lukijan roolissa. Kuten Kansasin yliopiston professori Leonid Krishtalka totesi, ”älykäs suunnittelu on kreationismi halpaan frakkiin puettuna”.

Kirjoittaja on siis Teknillisen yliopiston bioprosessitekniikan professori. Tämä antaa kirjoittajalle institutionaalista arvovaltaa, mikä lähenee mielestäni tämän kaltaisessa epätieteellisessä ja tavoitteiltaan erittäin avoimesti uskonnollisessa, huonosti kirjoitetussa pamfletissa virka-aseman väärinkäyttöä. Minun on vaikea uskoa, että TKK yliopistolainsäädännön alaisena laitoksena tukee yksittäisen professorin esittämiä väitteitä.

Tietenkin kirjoittajan taustasta voidaan todeta sen verran, että hän on saanut jo peräti kaksi Skepsiksen Huuhaa-palkintoa, toinen suomentamastaan kirjasta Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota ja toinen evoluutiota arvostelevan luentosarjan järjestämisestä (tähän hän epäsuorasti viittaakin jo kirjoituksensa 4. kappaleessa). Kirjoittajan vastineessa Skepsiksen palkintoon hän lähinnä kritisoi ”materialistiseen filosofiaan ennalta sitoutunutta tiedettä”, joka kieltämällä uskon ja Jumalan ei voi olla ”arvovapaata ja neutraalia”, sekä sitä että evoluutio olisi ”sekulaarinen ideologia” joka pyrkii korvaamaan kristinuskon.

Kirjoittajan suurin älykästä suunnittelua tukeva argumentti tuntuu puolestaan olevan informaation käsite, ja käsitys siitä että informaatio on aina suunnittelun tulos, mistä seuraa se että DNA:lla täytyy olla suunnittelija ja tämä suunnittelija voi vain ja ainoastaan olla (totta kai kristinuskon) Jumala. Kirjoittajan koulutus, julkaisutoiminta ja työhistoria eivät tee häntä automaattisesti asiantuntijaksi informaatioon liittyviin kannanottoihin, mutta kyse on ensimmäisestä yrityksestä lisätä artikkelin painoarvoa titteliin ja asemaan perustuen.

Käyn harjoituksen vuoksi artikkelin läpi kappale kappaleelta. Jos kädessäni olisi vaikkapa Dawkinsin God Delusion (isälläni näyttää olevan luvun alla Harrisin End of Faith, mikä varmasti sopisi tähän aiheeseen enemmän kuin hyvin!), voisin kaivaa sinänsä huomattavasti paremmin muotoiltuja argumentteja. Toisaalta, nähdäkseni kirjoitus on niin lattea, että kalojen ampuminen tynnyriin onnistunee pelkästään käytettyjen tyyliseikkojen vuoksi, ilman tarvetta korkeamman tason argumentointiin. Kirjoitus alkaa:

Ei ole aivan yhdentekevää onko ihminen pohjimmiltaan aineen, ajan ja sattuman synnyttämä vai älykkään suunnittelun tulos…

(Koko kirjoituksen aloituksesta ”ei ole aivan yhdentekevää” voi sinänsä aistia yhden tyypillisimmistä ja samalla ikävystyttävän virheellisistä väitteistä, jossa luonnonvalintaan perustuva eliöiden kehitys nähdään jotenkin nihilistisenä ja arvovapaana – tyypillinen surullisen virheellinen väite kuuluu että Jumalan olemassaolo olisi välttämätön esiehto elämän merkitykselle, ja moraalin sekä eettisyyden olemassaololle. Teen tämän huomion sen vuoksi, että artikkelissa käytetään useita tällaisia implisiittisiä mutta itselleni hyvin tutun oloisia tyylikeinoja.)

Tietenkin näkemys siitä, että evoluutio perustuisi ”sattumaan” on harvinaisen virheellinen alkuunsa. Tästä on hyvä jatkaa.

Tällä hetkellä mikään muu biologisia tieteitä koskettava aihe ei herätä yhtä paljon kiinnostusta ja intohimoja kuin ajatusta älykkäästä suunnittelusta (ID: intelligent design). … Äskettäin Saksan suurin viikkolehti Stern haastatteli kahta ID-liikkeen edustajaa.

Varmasti kirjoittajan mielestä asia onkin näin. Tietenkin tiedeyhteisön valtavalle enemmistölle ID:n aiheuttama kiinnostus syntyy lähinnä amerikkalaisten uskonnollis-konservatiivisten piirien pyrkimyksestä lobata kreati… siis älykästä suunnittelua peruskoulujen opetusohjelmaan, ja intohimo lähinnä halusta noudattaa tieteellisiä periaatteita. Kirjoittaja ei perustele väitettään, mutta uskon että etenkin Yhdysvaltojen raamattuvyöhykkeellä ID:n raamatullinen totuus aiheuttaa paljonkin kiinnostusta ja intohimoja.

Rehellistä sinänsä, ”ID-liike” ja sen edustajat eivät edes viittaa tieteentekijöihin vaan suoraan uskonnollisiin lobbareihin, ja Stern on paikallinen Hymy joka on lehtenä tullut tunnetuksi Adolf Hitlerin väärennettyjen päiväkirjojen julkaisijana sekä siitä, että sen kuvitus on paljon tekstisisältöä laadukkaampi. Samanlainen perustelu (monella tasolla) on se, että Suomen toiseksi suurin päivälehti antaa Leisolalle tilaa puolet pääkirjoitussivustaan kertoa omia näkemyksiään älykkäästä suunnittelusta.

Jotkut perinteisen darvinismin kannattajat taistelevat näkemyksensä puolesta hyvinkin aggressiivisin ja propagandistisin keinoin. Richard Dawkins esimerkiksi nimittelee evoluutioon kriittisesti suhtautuvia ”tietämättömiksi, tyhmiksi tai hulluiksi (tai pahoiksi)”.

Näin tuli hoidettua Dawkins (tuon lainauksen lähdettä ei tietenkään ole mainittu). Hieman kuin ystäväni Uskis, joka laittoi Dawkinsin kirjallisen tuotannon poikki ja pinoon toteamalla tietämättömyyden tuomalla täydellisellä itseluottamuksella, että saman asian on sanonut paljon paremmin jo kirjoittajat X ja Y, ja tämän jälkeen vastaansanomattomasti todeten puolestaan kirjoittajien Z ja W jo osoittaneen X:n ja Y:n olevan väärässä. Tyypilliseen tapaan esim. Dawkinsin asia-argumentteihin ei oteta kantaa; toisaalta, tässä käsitellyn kirjoituksen kritisointi ei vaadi Dawkinsin tasoista kirjoittajaa.

Toinen esimerkki darvinilaisesta hysteriasta on Richard von Sternbergin joutuminen valtavan painostuksen ja valehtelukampanjan kohteeksi työpaikallaan Smithsonian-instituutissa, kun hän lehden toimittajana hyväksyi älykästä suunnittelua tukevan artikkelin tiedelehteen. Tapaus johti viralliseen tutkintaan.

Tässä viitataan Leisolan omaan, toisen Huuhaa-palkinnon voittaneeseen (ja Teknillisen yliopiston sittemmin peruuttamaan) seminaariin, jonka toisena esiintyjänä von Sternbergin tuli olla. Wikipediasta voi tarkastella Leisolan viittaama tapausta. Tiedelehden kustantaja syytti Sternbergiä normaalin vertaisarviointikäytännön ohittamisesta hyväksyessään lehteen kirjallisuuskatsausartikkelin jolla ei ollut itsenäistä tieteellistä uutuusarvoa, motiivinaan tämän artikkelin käsittelevän älykästä suunnittelua. Sternberg ilmoitti valinneensa henkilökohtaisesti neljä korkean tason arvioitsijaa, mutta ei missään vaiheessa suostunut nimeämään heitä, koska halusi ”suojella heitä”. Samasta Wikipedian artikkelista löytyy myös linkki Sternbergin itse julkaisemaan baraminiologian alan paperiin jonka vertaisarvioijat ovat Yhdysvaltojen ID-liikkeen tunnettuja hahmoja.

Turha lienee ottaa kantaa termien ”valtava painostus- ja valehtelukampanja” objektiivisuuteen tai kirjoittajan tarjoamaan lähteeseen, Sternbergin omiin kotisivuihin. Wikipedian mukaan Sternberg kävi itse (lopulta menestyksetöntä) painostuskampanjaa valittujen ID-uskovaisten republikaanien ja muiden eturyhmien kanssa. Tässä nousee kaiketi taas vanha Yhdysvalloissa vaalittu ajatus siitä, että ”vaihtoehtoisille” totuuksille tulee antaa yhdenmukainen käsittely riippumatta niiden pohjalla olevasta näytöstä. Tätä voi verrata vaikkapa kuuluisaan Kansasin koululautakunnan päätökseen antaa kreationismille evoluutioteoriaa vastaava status ja resurssit opetuksessa; tätä seurasi ns. pastafari-episodi jossa oregonilainen fysiikanopiskelija perusti ”kolmannen vaihtoehtoisen luomisteorian” jonka mukaan lentävä spaghettihirviö, Flying Spaghetti Monster, loi maailman.

(Sivumennen sanoen, on ilahduttavaa huomata että aivan kuten kaiken maailman enkeliporttiterapioiden ja UFO-uskovaisten kohdalla, myös täällä erilaiset huuhaa-meemit ovat vahvasti kytkeytyneet keskenään. Yllä mainittu baraminiologia oli riemastuttava tuttavuus.)

Jatkan harjoitusta huomenna.