Yliassistentin myöhempiä hetkiä

Erityistutkija hilpaisee ruotsalaiseen tuppukylään nimeltään Ronneby yliassistenttina, prameammin ass-professor, ja palaa takaisin ylikansallisen telekommunikaatioyrityksen tutkimuskeskuksen tutkimusnuijana. Siis teollisuushuorana. Jos kohta yliopistourankin aikana kannatti jättää toimenkuva kertomatta ns. kansan syville riveille -- terveisiä sille yhdelle kirvesmiehelle joka vähän paremmassa Seppälän pyhäpuvussaan halpa sikari suussaan kävi kraiveliin kiinni -- tätä tulevaa työnantajaa ei huhujen mukaan kannata mainostaa senkään vertaa toukohousuille. Itse asiassa yliopistouran eräitä (sinänsä hyödyttömiä) lisäetuja oli jonkinlainen mahdollisuus esittää toimivansa rahvaanomaisen maallisen hyvän sijaan korkeampien päämäärien kuten tieteen ja koulutuksen hyväksi.

Paskat. Huoraamisesta saa enemmän fyrkkaa, päheämmät edut ja stydimmän ceeveen. Ikävä kyllä ensimmäinen perjantaisen sisäänajopalaverin havainnoista oli se, että vaikken ymmärtänyt puoliakaan taululle rustatuista teknologioista, ne odottavat minun abstraktionpyörittelyn sijaan pätevän välittömästi kaikenlaisissa oikeaa osaamista vaativissa asioissa.

Se toinen havainto on se, että kaikki on todella salaista eli tärkeää. Vartija sanoi avainta ja avainjojoa luovuttaessaan, että näitä saa sitten hakea lisää, kuulemma niitä menee "yllättävän paljon". Jojon varsinainen käyttötarkoitus on ilmeisesti päättää päiviltä kaikki ne, jotka tietävät liikaa. Salaisuuksia.

Aihioiden loota sen kuin kasvaa mutta merkintöjä ei synny. Täytynee mennä saunaan hävettämään, sillä minun pitäisi pitää yksi esitys, avata yksi special session ja osallistua yhteen asiantuntijapaneliin, mutta kaikki on vielä suurenmoisesti vaiheessa.

Sähköpostiosoite on muuten huomisesta lähtien muotoa etunimi.sukunimi[at]iki.fi