Verho-ostoksilla

Sitä kasvaa ihmisenä kun uskaltautuu välillä pois lajityypillisestä ympäristöstään ja poikkeaa arjen rutiineistaan. Loman kunniaksi Tohtori Törkeys on siis viettänyt useampia tunteja tavarataloissa ns. ostoksilla.

Päätösten tekeminen tuntuu olevan itselleni ylipäätään vaikeaa, mutta kulutuspäätösten tuntuu vielä raastavammalta. Kun sinne kauppaan menee, se on täynnä vaihtoehtoja -- ja mikä vielä pahempaa, nämä vaihtoehdot generoivat lennossa yhä uusia päätösongelmia joita ei ollut edes vielä olemassa ennen pikkujalan pilkahtamista moisiin ostoshelvetteihin.

Tavara rauhoittaa ja tekee onnelliseksi, mutta minulle riittää että näen tavaraa. Jos ostan palvelun tai kulutushyödykkeen sijaan tavaran, se seuraa mukana kotiin, vie tilaa, vaatii käyttöä, esiintyy ja nauraa ja irvailee. Sitten se vaatii rinnalleen yhtä koreita tavaroita tai saa olemassaolevat tavarat näyttämään tympiöiltä. Ja sitten on alituinen pelko puserossa että joka nurkan takana aivan varmasti odottaa jotain parempaa ja halvempaa.

Ainoat poikkeukset valinnan vaikeuteen tekevät joko a) ominaisuuksiltaan lähes identtiset, hyödylliset käyttöesineet tai b) todella high end -tuotteet.

A-kategoriaan kuuluu ostamani mittasarja. Vaihtoehdot olivat korea metallinen mittasarja ja halvempi muovinen mittasarja. Kalliimpikin maksoi vain paremman keskioluttuopin verran. Ei valinnan vaikeutta, ei miettimistä. B-kategoriaan kuulunee lähinnä polkupyöräni.

Mutta sitten kaikki se muu roina. Miten ostaa vaikkapa verhot? Olen vältellyt rättiostoksille lähtemistä ja sitkutellut pian neljä kuukautta vailla verhoja. Nyt kun vihdoin rohkenin ulos kaupoille ymmärsin miksi.

En edes tiennyt että on olemassa paneeliverhoja, sivuverhoja, laskosverhoja ja kappoja. Valmisverhoja ja verhokankaita. Nyrkkisääntöjä verhon leveyttä määrittämään. Käännöksiä ja laskoksia ja kuparisia painonaruja. Voi perkele. Luulin, että tunnen itseni tyhmäksi rautakaupassa vaan rättejä ostamassa olo on aivan samanlainen. Noudatan taannoisen yövieraani ammatillisia oppeja ja valitsen ohuen vaalean kankaan. Vaan kangasta on kolmessa rullassa, joista vain yksi on riittävän pitkä (pituus + 40cm), toinen voisi mennä lyhennetyillä käännöksillä ja kolmannesta saisi "kivat kapat"(!). Sitten löytyy valmisverhoja; vaikka ne ovat liian pitkiä, niitä voi puolestaan lyhentää. Mutta huomioon pitää ottaa myös se, että kankaan reuna on jotenkin toisenlainen rullan lopussa ja valmisverhoissa voi olla erilaiset käännökset. Ja ompelija on lomalla ja listalla on jonoa ja oikean värisiä valmisverhoja on vain yksi mutta niitä voi tulla lisää ja.... ne verhot maksavat kuuden tuopin verran, tehkää ihan mitä vaan kunhan vain saan ne perkeleen verhot.

Seurauksena oli yhden A4:n pituinen vuokaavio variaatiopisteineen, lupaus toimituksesta jossain elokuun 1. ja 4. viikon välissä sekä kumpaakaan osapuolta sitomaton sopimus verhojen valmistuksesta.

Lopulta kävelin ulos mukanani kaksi design-tablettia. Design-tablettia? Ahdistaa.

Olen aivan varma siitä, että lähitulevaisuudessa markkinasegmentti henkilökohtaisille sisustussuunnittelijoille ja ostosavustajille kasvaa. Tähänkin suht' triviaaliin muutamien kymmenien eurojen asiaan kun tuli käytettyä tuntikausia aikaa, puhumattakaan viikkokausien ahdistuksesta ja alentuneesta elämänlaadusta.