Sinisen kunnian metsästäjä
Asunnossa ei ole vieläkään verhoja, sisällä on kuuma kuin pätsissä ja auringon radan madaltuessa tuo kirottu taivaankappale kurkistelee sisään ikkunannurkasta ja nauraa mulle päin naamaa. Koskaan ei ole asianomaisella ollut yhtä pitkää ja vaurasta kesälomaa, mutta silti tästä tuli ensimmäinen kesä jolloin en käynyt yhtään missään maan rajojen ulkopuolella. Ilman Vertaisvoimailijan järjestämiä vesileikkejä en olisi päässyt edes Tampereelta ulos. Soitin sentään eilen Ruotsiin ja varasin itselleni hotellin. Ronnebystä. Työmatkaa varten.
Kostoksi aion tänään suorittaa elämäni kovimman gloryhunttauksen ja valua naapuriin Ratinan stadionille, vieläpä tärkeiden ihmisten aitioon metsästämään kunniaa Tyttären pistouvaamilla lipuilla. Hieman tietenkin hävettää yht'äkkiä kuulua siihen myös musiikkitapahtumista tuttuun (ei Sini-)kaartiin, joka ei ole vetoakaan nähnyt, mutta joka silti vääntäytyy aitioon vetämään ilmaista brenkkua ja näyttäytymään. Toisaalta, näiden lippujen eteen on raadettu lukuisia tunteja hartiavoimin töitä, joten hiki otsalla ne on ansaittu. Raskas, kovin raskas, on taas työläisen osa tässä maailmassa.
Sen ainoan kerran kun olen nähnyt jalkapallo-ottelun paikan päällä, Tampereen Ilves varmisti itselleen Suomen mestaruuden, ja itse asiassa samaisella stadionilla. Olisikohan ollut vuonna 1983? Tuolloin Suomen ensimmäinen McDonald's lupasi tarjota ilmaisen Coca-Colan kaikille jotka sanoisivat tiskillä "Hyvä Ilves!". En tuohon maailmanaikaan juonut hiilihappoisia juomia tai käynyt Mäkisen lihasämpyläbaarissa, joten tilaisuus jäi käyttämättä.
Kostoksi aion tänään suorittaa elämäni kovimman gloryhunttauksen ja valua naapuriin Ratinan stadionille, vieläpä tärkeiden ihmisten aitioon metsästämään kunniaa Tyttären pistouvaamilla lipuilla. Hieman tietenkin hävettää yht'äkkiä kuulua siihen myös musiikkitapahtumista tuttuun (ei Sini-)kaartiin, joka ei ole vetoakaan nähnyt, mutta joka silti vääntäytyy aitioon vetämään ilmaista brenkkua ja näyttäytymään. Toisaalta, näiden lippujen eteen on raadettu lukuisia tunteja hartiavoimin töitä, joten hiki otsalla ne on ansaittu. Raskas, kovin raskas, on taas työläisen osa tässä maailmassa.
Sen ainoan kerran kun olen nähnyt jalkapallo-ottelun paikan päällä, Tampereen Ilves varmisti itselleen Suomen mestaruuden, ja itse asiassa samaisella stadionilla. Olisikohan ollut vuonna 1983? Tuolloin Suomen ensimmäinen McDonald's lupasi tarjota ilmaisen Coca-Colan kaikille jotka sanoisivat tiskillä "Hyvä Ilves!". En tuohon maailmanaikaan juonut hiilihappoisia juomia tai käynyt Mäkisen lihasämpyläbaarissa, joten tilaisuus jäi käyttämättä.
posted by erityistutkija at 1:04 ap.
3 Comments:
61:32
Tampere 0 - Rosenborg 2
No oliko aitiossa alkoholijuomia? Niitähän ei saa UEFA:n kilpailuissa myydä ainakaan tavalliselle kansalle, mutta en tiedä noista "illalliskortti sisältyy hintaan"-järjestelyistä.
Ylioptimistinen haaveeni oli että tulos olisi ollut tylsä 0-0, mutta haaveeksihan se jäi. TamUn näennäinen hallintakin toisella puoliajalla johtui RBK:n vetäytymisestä puolustukseen. Sääli ettei TamU saanut maalia niistä muutamasta oikeasti hyvästä paikasta, olisi ollut kiva kuulla paljonko melua Ratinasta olisi lähtenyt.
Alkoholin myynti oli kielletty, mutta puoliajalla ja pelin jälkeen stadionin alakerrassa oli alkoholitarjoilu. Olisi ollut myös ennen peliä, mutta kun emme tajunneet niin istuimme kolme varttia lipimässä jaffaa katsomossa.
Paikat olivat kyllä ässät, kymmenen penkkiä kutsuvierasaitiosta, lähes täysin stadionin keskellä. Olin silti pettynyt: vip-vieraiden joukosta en tunnistanut kuin yhden tyrkyn kansanedustajan ja heliskosken. En olisi seuruettani lukuunottanut kelpuuttanut ketään jahtini kannelle. Jos minulla siis olisi jahti.
Lähetä kommentti
<< Home