Kulttuurien kohtaaminen

Herätessäni aamulla käyttämäni makuupussi osoittautui luonnollisesti naapurini pussiksi, jonka olin pimeässä avannut ja levittänyt alleni erhettäni huomaamatta. Huhut käsittämättömällä tavalla itseään teloneesta kaljaviisaan lomittajasta olivat kiirineet puhelimitse muun retikunnan tietouteen jo edellisiltana. Minulle ehdotettiin Ørnin jäsenyyden anomista, jotta voisin mahdollisesti saada Kustaa III:n katossa roikkuvaan puiseen telemark-sukseen nimelläni ”typerimmällä tavalla itsensä vahingoittaneen” kunnialaatan.

Itse melontamatka Norrskata - Mikkelinsaari? Saaristo oli ihan kohtuullisen hieno, mutta sen hienous ei tullut aivan odotetulla tavalla esiin väylää seuratessa. Sää oli kova jatkuvan vastatuulen, vastaisen virtauksen ja välillä yli kajakin keulan lyövien aaltojen myötä. Ensimmäisen muutaman legin ajan olin kärjessä, sitten hiljaa hiipuen lopulta lauman viimeiseksi. Tajusin vasta seuraavana päivänä tekniikkavirheeni, jonka vuoksi ensimmäisten 15 kilometriä jälkeen voimat ehtyivät.

Voisin kirjoittaa jotain Mikkelinsaaresta, mutta en muista sen ruotsinkielistä nimeä enkä jaksa googlettaa. Minä kun en lukenut karttaa vaan livuin tyytyväisenä niiden runsaan tusinan kajakin ja 16 osallistujan laumassa minne suunnistajilta kuului käsky. Saarella oli joka tapauksessa jonkinlainen tutkimusasema, asemalta vuokrattavia huoneita ja piippua poltteleva eläkeläinen joka hoiteli asemaa kesällä.

Matkan suurin hienous koettiin aidon kulttuurikohtaamisen muodossa. Seurueen saunottua – johon minä en tietenkään haavanhoito-ohjeita pedantisti noudattaen osallistunut – siirryimme paistamaan iltakyrsää ja virittelemään lauluja. Samaan aikaan saunaan siirtyi seuraava seurue, moottoriveneellä paikalle tullut rantaruotsalainen isän, äidin ja kahden lapsen perhekunta. Saunottuaan perhe sijoitti kertakäyttögrillinsä saunan taakse, kuivaan ruohikkoon, ja jättivät sen sinne palamaan.

Seurueestamme useampi aktiivipartiolainen bongasi ruohikossa valvomattomana lyöneet kolmatta metriä korkeat lieskat. Kun ns. matkanjohtaja yritti tuloksettomasti kommunikoida asiasta perheen äidin ja lasten kanssa, hän turvautui jälkiviisaasti ajatellen hieman brutaaliin ratkaisuun ja pelasti saaren orastavalta ruohikkopalolta sammuttaen grillin ja sen ympäristön vedellä.

Pian tämän jälkeen selvisi, että kielimuuri ei ollutkaan aivan yhtä ehdoton kuin mitä alun perin luulimme. Vaikuttavalla pytyllä varustettu veneen kapteeni marssi paikalle tiedustellen syyllistä grillin sammumiseen. Käytettyä aksenttia, aggressiivisuutta ja ilmaisua on likipitäen mahdotonta toistaa kirjallisessa muodossa. Ainakin seuraavat tosiasiat kävivät joka tapauksessa selväksi:

1. Noin tusinan miehen kokoisen seurueemme jäsenet ovat idiuutteja.
2. Veneen omistaja ja hänen venekuntansa eivät ole idiuutteja.
3. Jos yksikin seurueen jäsenistä hymyilee, niin sitten lähtee.
4. Veneen omistaja olisi vastaavassa tilanteessa mennyt telttaansa hävettämään.
5. Meidän olisi todellakin syytä mennä kummun taakse männikköön telttoihimme hävettämään.
6. Kaltaistemme turha tulla Tampereelta asti Merenkurkun saaristoon pätemään.
7. Venekunta on tullut viidentoista merimailin päästä ja käynyt paikalla ainakin kymmenen kertaa, joten tuli ei voi tarttua ruohikkoon.
8. Kertauksen vuoksi: seurueemme jäsenet ovat idiuutteja.

Synteesinä voisin esittää seurueemme jäsenten olevan tampereelta pätemään tulleita idiuutteja joiden olisi syytä mennä telttoihinsa hävettämään.

Viidentoista merimailin takaisten matkustajien kertakäyttögrilli kuivattiin omassa grillissämme käyttökuntoiseksi. Kuivausprosessia jaksottivat rantaruotsalaisisännän säännölliset vierailut, joiden puitteissa hän vahvisti edellä listattuja kahdeksaa kohtaa. Seurueen jäsenet osoittivat kaltaiseni nössön mielestä yllättävän hienoa itsehillintää, vaikkakin episodi kieltämättä latisti tunnelmaa (muutamaa jäsentä tosin toppuuteltiin hienovaraisesti Vertaisvoimailijan taholta; esimerkiksi toisella kotimaisella suoritettu kommunikaatio luovi hyvin hienoa kohteliaisuuden ja suoranaisen vittuilun välistä rajaviivaa). Asiaa ei helpottanut se, että lauloimme iloisesti juuri ennen kultuurikohtaamisen eskaloitumista seuraavaa värssyä:

Yogi has a Swedish friend, Puppe, Puppe.
Yogi has a Swedish friend, Puppe Kuckelström.
Puppe Kuckelström, Puppe Kuckelström.
Yogi has a Swedish friend, Puppe Kuckelström.

Seuraavan aamun valjetessa päiväksi sen sijaan sanavarasto näkemyksestä riippuen joko rikastui tai supistui ja kattaa nyt kaksi oivallista uutta ilmaisua joilla päteä: idiuutti sekä mennä hävettämään.

Huomioiden, että Vertaisvoimailijan mukaan ottama partiolaisten teltta suoraan 80-luvun alusta hajosi telttakaarensa osalta korjauskelvottomaksi ja yövyin vieraassa teltassa, sekä sen että joimme kaiken keskioluemme lisäksi pari pulloa viiniä nokkaa kohden, ja että nukuimme kuusi tuntia, paluumatka sujui käsittämättömän reippaasti. Sää oli vähemmän kova, sain melontatekniikkani korjattua ja aurinkokin pilkahti silloin tällöin.

Crocks-kopiot sekä muutaman euron istuinalusta (kajakin jalkopäähän asennettuna) osoittautuivat hintansa arvoisiksi investoinneiksi. Tekniikan korjaamisesta johtuen sain pitkästä aikaa jalkani kipeäksi melomisesta. Hiuksia ei saa pestä vielä muutamaan päivään. Pää muhii vastaostetun lippalakin alla mureaksi.

Nyt pitäisi vältellä keskioluen raikasta makua edes hetken. Vaikka tissuttelu on tauonnut jo parin päivän ajaksi, kädet tärisevät niin että piilolinssien survominen silmiin on vaikeaa.