Pikainen

Herätys kello 07.00, linja-autolla Hervantaan, toisella linja-autolla Helsinkiin, kolmannella takaisin ja lopulta kotiin kello 22.15. Se on sellaista tämä palkkatyöläisen elämä näemmä. Jos ei paluumatkan lähimaastoissa vedettyä noin 12 alkoholiannosta lasketa.

Uskomatonta kyllä, vuodet akateemisessa maailmassa ovat ilmeisesti vaikuttaneet syvemmin paremman sanan puutteessa arvoihini kuin alun perin kuvittelin. Yrityksen IPR-osaston palopuheen jälkeen nimittäin tunnen itseni likaiseksi kapitalistin työrukkaseksi moottoriturvan kertoessa kuinka meidän tulee työskennellä entistä tehokkaammin jotta voimme lyödä pahat kilpailijat alati kasvavalla patenttiportfoliollamme. Kävi selväksi, että suuret investointipankit ostavat patentteja vain lakituvassa tapahtuvaa lypsämistä varten. Kaltaistani informaatiokommunistia sattui sydämestä, mutta koeaika on vielä kolme kuukautta voimassa. Raha rauhoittaa.

Furmanin stand up -komiikka oli paljon parempaa kuin odotin ja seurauksena sain pari merkintää myös kituvaan jokapäivätyydooni, josta sanoja luvassa myöhemmin.

Lopulta B-anuzzi kertoi kuinka valloitamme maailman ja palkitsi joukon substanssiosaajia. Substanssiosaajat vetävät osaamisensa ulkoiseksi merkiksi housut vyöllä pitkältä lantion yläpuolelle ja sijoittavat puuvillaiset kauluspaitansa tiukasti housujen sisään.

Aamukahdeksalta taas maaseudulle.