Borgå 4 -> 0

Keskiviikkona istun Ruoholahdessa aamupalalla ja luen tarinaa jonka toisessa pääroolissa on joku itseäni muistuttava hahmo. Vaihdettuani kommarin tavalliseen puhelimeen en ole saanut pyydystettyä ajatusteni vähäisestä virrasta enää palasia myöhemmin ylös kirjattavaksi. Ajatukset viihtyvät tietoisella pinnalla vain hetken ennen kuin juoksevat pois. Ehkä parempi niin, ajattelu on yliarvostettua ja vapaa-aika joutilaan yläluokan kirous.

Saan raaputettua kaksi virkettä grafiitilla selluloosalevylle. Oikeasti tunteva ihminen luo melankolian ja suoranaisen murheen läpi enemmän kauneutta kuin kaltaiseni itseensä käpertynyt jurnuttaja koskaan, mutta itselläni on edes rooli kurjana muusana.

Linja-auto kiidättää erityistutkijan ahteria kohti Porvoota kaksipäiväiselle innovaatiotyöpajalle. Yritän olla älykkään epämuodollinen ja siististi kuul, mutta tutkimuskeskuksella töissä ja paremmin pukeutuvat ainoastaan managerit ja sihteerit. Ja perillä nyt.