Kuolonvarma

Tohtori Missisaugassa kirjoitti taannoin Tarantinon jälkikäteen ajateltuna aivan ilmeisestä jalkafetissistä. Taiteenalaan vihkiytyneenä varttikonossöörinä taputan tietenkin ilahtuneesti pieniä karvaisia käsiäni yhteen. Aihepiiri tuli mieleeni katsottuani arvon tirehtöörin tuoreimman, jossa tämä mielenkiinnon kohteen ilmaisussa saama näkyvyys alkoi lipsumaan ns. liioittelun puolelle.

Death Proof oli silti rautaista julistusta. Päheitä autoja, tyylikästä musiikkia, kerralla purkkiin vedettyä dialogia sekä niitä varpaita. Ja itseään esittävä stunt-nainen Zoë Bell. Pitäisi vihdoin ostaa oma kone ja imuroida itselleen Bullitt ja Vanishing Point.

* * *

Minulla oli toki oma tietokone, jonka optimistisesti jätin yliopistolle säilytykseen rapakon taakse siirtyessäni. Laskin, että koska työsuhteeni jatkui edelleen, olisi vain asianmukaista jättää työhön liittyvä suht' runsas materiaali laitokselle säilytettäväksi. Tyhjensin siis työhuoneeni mutta jätin yhden hyllyn neljästä täyteen kirjoja, proceedingseja ja pienen kasan henkilökohtaista omaisuuttani -- mukaanlukien tutkintotodistukset joista olin ottanut yliopistolla virallisia kopioita sekä tietokoneeni, jota en jaksanut raahata isäukon vaivoiksi. Lukitsin kaapin ja annoin avaimet valitun professorin haltuun, mikäli jostain syystä hylly pitäisi avata.

Kun vierailin seuraavan kerran neljän kuukauden jälkeen Suomessa, tavarat olivat kadonneet. Työhuoneeseen muuttanut, aiemmin vastapäisessä huoneessa työskennellyt käytettävyystutkija oli ensitöikseen huomannut lukitun kaapin ja samana päivänä tilannut paikallisen laboratorioinsinöörin poraamaan kaapin auki. Ei sähköpostia minulle, ei sähköpostia laitokselle, ei kysymyksen kysymystä tutkimusryhmäni jäsenille.

Löysin tavarani yleisestä varastosta talon kellarista muuttolaatikoihin sullottuna. Kasan päällimmäisinä olivat mm. tohtorin ja diplomi-insinöörin tutkintotodistukset, kaikki alkuperäiset työtodistukseni ja käytännössä kaikki olennaiset viralliset paperini. Ja paljon muuta.

Käytettävyystutkija ei ollut paikalla. Laboratorioinsinöörin mielestä syy oli minun. Keräsin tärkeimmät tavarani ja jätin loput rojut kellariin sillä ajatuksella, että tuskin ketään kiinnostaa yleiset rojuni. Vahinko oli jo tietyssä mielessä tapahtunut.

Palattuani Suomeen toista vuotta myöhemmin muistin, että tietokoneeni oli niin ikään jäänyt ko. pommisuojaan, mistä sitä ei tietenkään enää löytynyt. Olivat järjestäneet paikallisille hw-lokeille tilaisuuden, jossa arvan määräämässä järjestyksessä saivat käyttää tietyn aikamäärän haluamiensa rojujen dyykkaamiseen jotta varastoa saataisiin tyhjennettyä. Koneeni oli pistetty palasiksi ja palat ovat päätyneet teille tietämättömille.

Nyt pitäisi päättää hankkiako kannettava vai pöytäkone, PC vai Mac, ja mitä käyttiksiä pyörittää ja selvittää kuinka hyvin Parallels-tyyppiset softat toimvat.

Se Bullitt taitaa kyllä imuroitua ihan millä vaihtoehdolla tahansa.