Junamatka

Nukkeanimaatio Madame Tutli-Putli voitti Tampereen Elokuvajuhlien pääpalkinnon, parhaan lyhytanimaation palkinnon ja kansainvälisen kilpailun yleisöpalkinnon. Se toinen palkittu nukkeanimaatio jäi näkemättä. Niin se tuntui jääneen myös suurimmalta osalta niitä, jotka onnistuivat vuosia sitten tehdyn pienen provokaation vuoksi provosoitumaan. Tänäänkin radiossa Aamulehden päätoimittaja vielä päästeli höyryjä pihalle kuin teroin kokoomusnuori ikään. Kaiken älämölön takaa voisi jopa erehtyä kuulemaan kaikuja siitä perin ikävästä ajatuksesta, jonka mukaan sananvapaus ei oikeuta loukkaamaan ketään. Animaation muka-loukkaama ikoni tuskin itse alentuisi ärhentelemään yhden pispalalaiseen tarinaan perustuvan nukkeanimaation vuoksi, puhumattakaan että sortuisi kaikista asioista arvostelemaan animaattorin ulkonäköä.

Vaan itse voittajaan. Madame Tutli-Putlin kuvaamiseen meni kaksi vuotta ja tekijät kertoivat saaneensa aikaiseksi keskimäärin 60 sekuntia animaatiota viikossa. Elokuvan symboliikka maallisen materian katoavaisuudesta, siitä vapautumisesta ja valoon lentämisestä meni hieman kaltaiseltani mutteripäältä ohitse. Mutta ne silmät. Mietin hetken aikaa, olivatko ne vain taitavien animaattorien tulosta vai trikkikuvattuja oikeiden näyttelijöiden silmiä. Nukke oli surumielisyydessään niin elävä, että sen puolesta tunsi. Ei animaatiota aivan suotta palkittu.