Techarin pitkä häntä

Kuultuani Six Degrees Travelerilta taas kerran Ojos de Brujon Todo Tienden olin herkässä mielentilassa myyty erikoisesta yhdistelmästä espanjankielistä räpäytystä, flamencoa ja banghra-sämplejä. Yksinkertaisesti makoisaa settiä.

6degrees on vuosien varrella salakavalasti synnyttänyt itselleni mieltymyksen virtuaaliratsastaa levylaukuksi tekeytyneenä pitkin Aasian aroja. Tunteilin Idän musiikkia pitkään kaapissa mutta voisin kai tulla ulos karmit ryskyen ja todeta, että elektronican, hiphopin ja maailmanmusiikin fuusio maistuu. Pitkälti kyse on pitkäaikaisesta siedätyshoidosta erinäisten epäilyttävien teemaviikkojen muodossa joissa esim. lontoolaiset vinyylinvinguttajat miksailivat persialaista musiikkia tai vancouverissakin suosittua banghra-kohtaa-hiphopin -electronicaa.

Sitäpaitsi hindin, espanjan tai persian kielellä laulettu musiikki toimii hieman samalla periaatteella kuin ooppera: kun ei ymmärrä mitä niissä lauletaan, ääni muuttuu instrumentiksi muiden joukossa eikä sanoitukset nolota. Mikä on hyvä, koska mainitun Todo Tienden banghra-vaikutteista vastaa Asian Dub Foundationin lökäpöksyt, jotka tuntuvat olevan 6degreesin näytteiden perusteella hoitavan tuotantopuolen laadukkaasti, mutta jonka oman tuotannon diggailu on vähän kuin olisin 50 centiä hehkuttava maidonvalkea teini New Jerseystä.

Koska en halua pulittaa kolmattakymmentä euroa kokonaisista levyistä ja koska en wareta, käännyin iTunesin puoleen. iTunesin verkkokauppaa kuuluu tietenkin arvostella vain suurten levy-yhtiöiden musiikkia tarjoavaksi johon todellinen asiantuntija ei koske tikullakaan, koska oikeasti kiinnostavaa musiikkia tehdään kaverin kaverin kellarissa ja sitä voi ladata MySpacen epileptiseltä sivulta ilmaiseksi niiden kahdenkymmenen muun diggarin kanssa. Ainakin 6degreesin kaltaisen independent labelin julkaisut sieltä kuitenkin löytyvät, kuten myös vaikkapa lontoossa asuvan pianistitoverini itsekustannelevyt (joita tämä pyysi minun arvostelemaan rohkaistakseni muita ihmisiä ostamaan).

Etsiessäni kappaleita ymmärsin, että iTunesin kaltainen sähköisiä artifakteja -- siis informaatiota -- myyvä yritys voi hyödyntää mm. Amazonista tuttua long tail -ilmiötä puhtaimmillaan. Koska aineettoman hyödykkeen kopiointi ja siirtäminen ei vaadi kustannuksia, periaatteessa viikon suurimman hittikappaleen ja marginaalisimman rainan säilytyskustannukset ovat käytännössä samat. Näinpä musiikkikaupan nimenomaan kannattaa pitää kokoelmassaan mahdollisimman laajaa kokoelmaa erilaista musiikkia ja kerätä pitkän hännän tuoma tulovirta.

Näitä levyjä ei tunnu käytettynä lähiliikkeistä löytyvän, mutta siunattu internet tuo pienet uudelleenmiksaukset ulottuvilleni. Todo Tienden lisäksi latailin Ott:in Smoked Glass and Chrome -raidan. Jälkimmäinen on erinomaisen hienoa fiilistelymusiikkia, mutta joku kaltaiseni suihkua karttava raise your anus, pliis-hippi oli tehnyt sen päälle viidentoista millijonin myötähäpeää aiheuttavan, meditaatiota ja henkistä kasvua käsittelevän valaistumiskalvosetin. Noloa vähän samalla tavalla kuin joogassa käynti: tyyli on erinomaisen asiallinen, mutta väliajalla myydään intiaanisuolaa ja hopi-intiaanien korvakynttilöitä. Suosittelen jättämään ikkunan taustalle ja keskittymään vaikka Monocle-lehden lukemiseen.