Varastetut assosiaatiot

vaatteet haisevat viskille.

taskussani Lauran antama guatemalalainen kankainen rannekoru. rukousnauhana. lappu johon olen kirjoittanut “ajattele”, toinen taskussa, toinen jääkaapin ovessa. lattialla puoliksi poltettu piippu ja viskilasi. hupparini haisee viskiltä, olen tainnut kaataa sitä päälleni. hupsista.

tarkemmin ottaen koko läävä haisee mallasviskiltä. kalliilta single malt isle -viskiltä. laphroaig, väitöskirjani kiitetty kontribuuttori. grey goosekin on näemmä juotu.

arvelen yrittäneeni syödä huonolla menestyksellä. saariselällä sammuin makkara suussa samalla kun italian poika hoiti valaan kokoista kokkia naapurihuoneessa. ääntä lähti kuin puolivälieräottelun hävinneestä jenkkien jääkiekkojoukkueesta. what an idiot. en sentään nukkunut pitakebab tyynynä tällä kertaa.

taidan olla vähän hukassa. en taida olla ainoa. kaapissa on sentään brooklyn lageria. mielestäni juuri nyt kaljan juominen korkeakaulaisesta pullosta on kuuminta hottia. ne wirkkalan vai kenen ikinä suunnittelemat ruskeat pullot ovat vain tunkkaisia. viski ja vesi, kaljaa pullosta, näin pitää.

kangaskoru. jotain joka auttaa keskittymään olennaiseen. mutta avain pakoon on kovin, kovin lähellä.

sitäpaitsi viinanjuonti, kessuttelu, sihauttelu ja naiminen ovat perin asiallisia harrastuksia nuorelle miehelle.

yritän valita sopivaa brie-juustoa mutta en saa päästäni ajatusta jonka mukaan jonkun tulisi survoa nyrkki syvälle Matti Vanhasen eebenpuisen veräjään. taidan avata sen kaljan.