Pelastakaa edes lapset
Aivan kuten vammaisia ei saisi kiusata, myöskään tähän aiheeseen ei kannattaisi koskea pitkällä tikullakaan, korkeintaan seurata vierestä epämääräistä häpeää tuntien.
Syytän Radio Peiliä, tai nykyään vain Ylen Puheradiota. Heräsin nimittäin ensimmäisen kerran kelloradion ääneen, juuri kun ohjelmaan soittanut vanhempi naishenkilö kertoi ääni väristen kuinka häntä niin risoo tämä Anita Hallama. Moinen valtakunnanhuora -- viimeistään tämä ilmaisu korvan juuressa soivana aiheutti ns. WTF-tyyppisen unesta havahtumisen -- kun meni julkaisemaan muistelmansa, jossa juoruili suhteestaan Kekkoseen.
Hyvä. Suhde alkoi 60-luvulla, muistelmat ilmestyivät 2001 ja molemmat ovat kuolleet aikapäiviä sitten, mutta vieläkin tätiä korpeaa.
Seuraava herätys tapahtui parahultaisesti parin päivän takaisen Aamu-TV:n uusinnan tahdissa. Siellä eräs parturi-kampaaja suoritti pitkään aikaan rohkeimman pelitaktisen avauksen lyömällä Hitler-kortin välittömästi pöytään ensimmäisessä virkkeessään. Kyseessä on todennäköisesti kaikkien aikojen nopein Reductio ad Hitlerumin käytännön sovellus. Erityisen ilahduttava oli vastaansanomaton kyky projisoida kaikki paha yhteen kohteeseen: jos kannatat lastentarhoja, vapautat myös minkkejä luontoon. Pikku Prinssiä mukaillen puhe, joka ei tule sydämestä, on höpöä. Ja höpöä ei saa puhua.
Parturi-kampaaja tarjosi huikeaa materiaalia tämän maan puheviestinnän kouluttajille ja lukion äidinkielen opettajille siitä, kuinka monella tavalla keskustelun voi hävitä, luullen samalla olevansa voitolla. Terry Prachettia mukaillen, myrskyläläisen parturi-kampaajan kanssa väittely on kuin pelaisi shakkia pulun kanssa: ensin se kaataa nappulat, sitten paskoo laudalle ja lopulta lentää kertomaan kavereilleen voittaneensa.
Parturi-kampaaja oli paras argumentti ikinä lasten päivähoidon puolesta. Joku nuori toteaisi tähän, että Timo T.A. Mikkonen on ihan vitun läppä äijä.
Syytän Radio Peiliä, tai nykyään vain Ylen Puheradiota. Heräsin nimittäin ensimmäisen kerran kelloradion ääneen, juuri kun ohjelmaan soittanut vanhempi naishenkilö kertoi ääni väristen kuinka häntä niin risoo tämä Anita Hallama. Moinen valtakunnanhuora -- viimeistään tämä ilmaisu korvan juuressa soivana aiheutti ns. WTF-tyyppisen unesta havahtumisen -- kun meni julkaisemaan muistelmansa, jossa juoruili suhteestaan Kekkoseen.
Hyvä. Suhde alkoi 60-luvulla, muistelmat ilmestyivät 2001 ja molemmat ovat kuolleet aikapäiviä sitten, mutta vieläkin tätiä korpeaa.
Seuraava herätys tapahtui parahultaisesti parin päivän takaisen Aamu-TV:n uusinnan tahdissa. Siellä eräs parturi-kampaaja suoritti pitkään aikaan rohkeimman pelitaktisen avauksen lyömällä Hitler-kortin välittömästi pöytään ensimmäisessä virkkeessään. Kyseessä on todennäköisesti kaikkien aikojen nopein Reductio ad Hitlerumin käytännön sovellus. Erityisen ilahduttava oli vastaansanomaton kyky projisoida kaikki paha yhteen kohteeseen: jos kannatat lastentarhoja, vapautat myös minkkejä luontoon. Pikku Prinssiä mukaillen puhe, joka ei tule sydämestä, on höpöä. Ja höpöä ei saa puhua.
Parturi-kampaaja tarjosi huikeaa materiaalia tämän maan puheviestinnän kouluttajille ja lukion äidinkielen opettajille siitä, kuinka monella tavalla keskustelun voi hävitä, luullen samalla olevansa voitolla. Terry Prachettia mukaillen, myrskyläläisen parturi-kampaajan kanssa väittely on kuin pelaisi shakkia pulun kanssa: ensin se kaataa nappulat, sitten paskoo laudalle ja lopulta lentää kertomaan kavereilleen voittaneensa.
Parturi-kampaaja oli paras argumentti ikinä lasten päivähoidon puolesta. Joku nuori toteaisi tähän, että Timo T.A. Mikkonen on ihan vitun läppä äijä.
posted by erityistutkija at 1:17 ip.
2 Comments:
Repeilin itse tuon kyseisen Aamu-TV:n ääressä, kunnes jouduin silkasta myötähäpeästä sulkemaan television.
Rva Mikkosen, sanoisinko, luova käsitys käytöstavoista oli kuin raikas tuulenhenkäys Valkeakosken suunnalta.
Sekä toimittajalla, että "vastapuolella" oli selvästi vaikeuksia pokerin pitämisessä.
Rva Mikkonen on, kuten bloggasin juuri, tyypillinen pohjaliejuäärioikeiston edustaja. Sillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja eikä moraalia, mutta samalla se esiintyy moraalin omistajana ja paheksuu voimallisesti joka suunnassa näkemäänsä tapainturmelusta ja "punamädätystä".
Lähetä kommentti
<< Home