Annaalin paluu

Joskus 90-luvun puolessa välissä, palatessani kahden matkatoverini kanssa alkoholinhuuruiselta road tripillämme Puolaan, ostimme Kaunaksessa sijainneen kaupan tyhjäksi kaljasta. Muutamia päiviä myöhemmin availin opiskelijaboksissani tölkin olutta, kauhistuin sen nuivaa ensipuraisua ja olin varma, että suomipojalle myydyn tuotteen viimeinen myyntipäivä oli mennyt. Epäilyni muuttui kauhuksi huomatessani tölkin kyljessä tuomiopäivän sanan alkoholofrei. Elämäni vilisi nauhana silmieni edessä rynnätessäni ns. varastolle, kunnes huomasin että tuota kirottua rosvosektorijuomaa oli eksynyt mukaan vain muutama hassu tölkillinen. Ostimme kokonaisen kaupan tyhjäksi, joten mukaan sattui sitten muutama kiusallinen harhalaukaus. Tölkissä todennäköisesti luki tosin "alkoholfrei", ilman ylimääräistä o-kirjainta, mutta yllä esitetty muoto kanonisoitui aikojen kuluessa, tarinaa yhtä uudelleen kauhistuneelle yleisölle kerrottaessa.

Neljätoista vuotta myöhemmin vietän perinteistä, järjestyksessään jo toista Detox January -teemakuukautta. Kuukausi on sujunut helpommin kuin vuosi sitten viettämäni neljänkymmenen päivän mittainen "tutustu itseesi ilman päihteitä"-kärvistely. Aivot huutavat etanolia ja nikotiinia, ja sijaistoimintoina pakottavat imuroimaan järjettömiä määriä kahvia sekä matkaansaattavat jatkuvan nälän tunteen; jotenkin edellisvuonna tapahtunut piipun polttoon siirtyminen on kuitenkin muuttanut päivittäisiä rutiineita siten, että tupakoinnin tilapäinen keskeyttäminen ei ole ollut hankalaa kuin satunnaisesti ja alkoholitonta oluttakaan ei ole kulunut viimevuotiseen malliin. Toki Stockmannin perjantairuuhkassa Clausthaler-hyllyn ammottaessa tyhjyyttään saatoin käyttäytyä huonosti, ja erilaiset peilin edessä suoritetut yhden miehen varietee- ja matinea-esitykset ovat vaivihkaa palanneet jälleen repertuaariin.

Kävin vuosi sitten lävitse kaikki mahdolliset löytämäni alkoholittomat (<0.5%-alc) oluet ja kärkisijan vei vailla vastusta edellä mainittu Clausthaler. Satunnaisesti Nikolain tumma ja Tucherin vehnäolut saattoivat yhden pullollisen verran lievittää oluen himoa, mutta vain iso C kelpasi päivittäiseksi juomaksi. Havaitsin nimittäin oluenhimon olevan oikeastaan alkoholimäärästä riippumaton asia; vaikkei moinen kevyt lager-liemi mikään Rochefort 10 olekaan, sitä saattaa toisaalta juoda ihan milloin vaan. Saunassa parikaan tölkillistä ei aiheuta pöhnää, ja ennen salille tai lenkille lähtemistä voi janoonsa hyvin ryystää yhden tölkillisen kaljaa.

Rehellisyyden nimissä kulauttelin viime vuonna välissä kaksi pulloa I-olutta ja se maistui jo paljon täyteläisemmältä, joten ehkä uskoni C:n raikkauteen on vain valkoisia valheita joita syötän sielulleni. Silti, tänään yritin miettiä miksi C maistuu mielestäni paremmalta tai vähemmän kuppaiselta kuin toistaiseksi kokeilemani kilpailijat. Valmistusaineita tavatessani havaitsin, että suomalainen Nikolai sisältää veden, humalan ja ohramaltaan lisäksi sokeria ja askorbiinihappoa. Nicht gut. Holsten ja Faxe sisältävät vain vettä, humalaa ja ohramallasta, ja jälkimmäinen vielä kerettiläisesti maissia, mutta eivät hiivaa. Myönnetään, että alkuperäinen reinheitsgebot ei myöskään sisältänyt hiivaa, mutta tämä kuitattakoot sillä etteivät germaanit tuohon maailmanaikaan vielä tunteneet ko. tuotetta.

Nyt olen tervehenkisesti viettänyt kaksi päivää Näsijärvellä varoituksista huolimatta, ja vieläpä luistimilla. En sentään vanhoilla NHL-merkkisillä putkiluistimillani vaan velipojan Grafeilla. Silti, alan ymmärtää helmikuun etymologisen taustan: onhan sen nyt aivan helvetin helmi kuu, kun pääsee takaisin kiisselipadan ääreen.