Meillä on niin hauskaa

Vancouver Fringe Festival

Vedän kalijanpaskan loppuun ja päätän uuden elämän kunniaksi lähteä katsomaan Fringen voittajaesitystä, ryhmää nimeltään "Broad Comedy". Ja näin tein. Viisi naista, puolitoista tuntia, seisoaltaan suosiota osoittava yleisö ja "outstanding"-kommentteja vain satelee. Onkohan vika minussa vai minkä takia sen itsestäänselvyyden toisteleminen että kyllä se Yrjö Tuplawee vaan on tyhmä, ja että republikaaninen puolue ja kirkko ovat jeesustelijoita, ja sotakin on tosi huono juttu, ei näin eurooppalaisesta näkökulmasta (?) jaksanut kantaa kovin pitkälle. Lisätään väliin vielä pitkällisiä lauluesityksiä karvojenpoistosta, vessan puhdistamisesta ja esiaviollisen seksin vaaroista, ja pelkäsin (toivoin) takanani istuneen naisen tukehtuvat enemmän huutoa kuin naurua muistuttaneeseen älämölöintiinsä. Toki hyräilin vielä matkalla kohti kampusta tarttuvaa iskelmää "I'm saving my hymen for Jesus". Joka tapauksessa yhtä esitystä, kahta eksymistä ja kolmea missattua bussia myöhemmin tuntui siltä että huumorin terä oli kovasti tylsä. Onneksi sentään joku ystävällinen sielu lahjoitti minulle ilmaiset liput juuri ennen ostotapahtumaa.

En jaksa olla sosiaalinen joten palaan SJC:n juomaan kaljaa ja katsomaan televisiota. Tarkemmin sanottuna NASCARia. Alan ymmärtää miksi se on punaniskojen suosiossa. Kaikista automainoksista huolimatta paras mainos oli 50+ miehille suunnattu vitamiinilisämainos, jossa onnellisen näköinen nelikymppinen mieshenkilö kertoo eturauhasongelmansa kadonneen kantaen kädessään lautasellista ribsejä ja vapausperunoita. Samaan aikaan pieni teksti alalaidassa kertoo kuinka vitamiinit, hedelmät ja kevyt kasvispitoinen ruokavalio on olennainen tuotteen toiminnan kannalta. Doh.