Bandhat paukkumaan
SJC, 2111 Lower Mall, Vancouver, B.C, Room 2078
Sain vihdoinkin oman huoneen. Toisin kuin alun perin ounastelin, postdocceja on tässä yhteisössä niin paljon että jouduin tyytymään gradstudent-huoneeseen. Siispä sänky on kapea, huonekalut ankeampia ja huone pienempi. Väliäkös sillä. Myöhempi tarkastelu tosin osoitti, että sänky ja tyyny ovat merkittävästi kehnompia kuin sadan dollarin vierashuoneessa. Postdoceilla olisi paremmat queen-tason sängyt. Oikeasti tuo Sotkan jenkkisänky -tyyppinen ratkaisu tuntuu ensimmäisen yön jälkeen niin kehnolta, että alan pian harkitsemaan shoppailumatkaa Kitsin futonikauppoihin.
Toinen ikävä yllätys oli se, että huone haisi voimakkaasti ns. ruikangilta. Tosin näkyvää ruikangia en tarkemmankaan perehtymisen jälkeen löytänyt, joten ruikang on kaiketi kätkeytynyt sisustustekstiileihin ja kokolattiamattoon.
Tästä 21 neliömetrin huoneesta löytyy kuitenkin työpöytä ja -tuoli, sohva, "keittiö" (eli tiskiallas) ja suihku/wc-tilat. Näköala tosin kehnoni koska nyt ikkuani osoittaa suoraan eteläiselle parkkipaikalle. New Westminsterin horisonttinäkymän ja vierashuoneen bulevardinäkymän jälkeen asiat ovat palanneet järjestykseen.
Tekemäni tilisiirtokin oli mennyt läpi nettipankista eikä kestänyt kuin yhden kalenteriviikon. Kun kukaan ei Suomessa eikä Kanadassa tiennyt mistään mitään, päätin tehdä koemielessä $10 siirron tilieni välillä. Siirto maksoi vain $30. Nyt voin kirjoittaa omakätisiä shekkejä! Sain myös avaimet työhuoneeseeni ja nettiyhteyden SJC:n asuntooni. Ja matkalaukut tyhjennettyä.
Kävin ensimmäisellä "intermediate/advanced"-joogatunnilla ja huomasin, etten ole kovin advanced. Tatami oli sitäpaitsi kiikkerä. Deodoranttini petti ensimmäisen vartin aikana ja pistävä hien katku leijaili taatusti myös minua alvariinsa korjanneen nuoren naisohjaajan sieraimiin. Tuulipuvun housut eivät myöskään olleet kovin hyvä valinta. Käytin kuitenkin Ilves-lippalakkiani osoittaakseni sporttisuuttani.
Keräsin kuusi uutta henkilöä viidestä uudesta maasta. Sohvatuolini haisee ruikangilta.
Sain vihdoinkin oman huoneen. Toisin kuin alun perin ounastelin, postdocceja on tässä yhteisössä niin paljon että jouduin tyytymään gradstudent-huoneeseen. Siispä sänky on kapea, huonekalut ankeampia ja huone pienempi. Väliäkös sillä. Myöhempi tarkastelu tosin osoitti, että sänky ja tyyny ovat merkittävästi kehnompia kuin sadan dollarin vierashuoneessa. Postdoceilla olisi paremmat queen-tason sängyt. Oikeasti tuo Sotkan jenkkisänky -tyyppinen ratkaisu tuntuu ensimmäisen yön jälkeen niin kehnolta, että alan pian harkitsemaan shoppailumatkaa Kitsin futonikauppoihin.
Toinen ikävä yllätys oli se, että huone haisi voimakkaasti ns. ruikangilta. Tosin näkyvää ruikangia en tarkemmankaan perehtymisen jälkeen löytänyt, joten ruikang on kaiketi kätkeytynyt sisustustekstiileihin ja kokolattiamattoon.
Tästä 21 neliömetrin huoneesta löytyy kuitenkin työpöytä ja -tuoli, sohva, "keittiö" (eli tiskiallas) ja suihku/wc-tilat. Näköala tosin kehnoni koska nyt ikkuani osoittaa suoraan eteläiselle parkkipaikalle. New Westminsterin horisonttinäkymän ja vierashuoneen bulevardinäkymän jälkeen asiat ovat palanneet järjestykseen.
Tekemäni tilisiirtokin oli mennyt läpi nettipankista eikä kestänyt kuin yhden kalenteriviikon. Kun kukaan ei Suomessa eikä Kanadassa tiennyt mistään mitään, päätin tehdä koemielessä $10 siirron tilieni välillä. Siirto maksoi vain $30. Nyt voin kirjoittaa omakätisiä shekkejä! Sain myös avaimet työhuoneeseeni ja nettiyhteyden SJC:n asuntooni. Ja matkalaukut tyhjennettyä.
Kävin ensimmäisellä "intermediate/advanced"-joogatunnilla ja huomasin, etten ole kovin advanced. Tatami oli sitäpaitsi kiikkerä. Deodoranttini petti ensimmäisen vartin aikana ja pistävä hien katku leijaili taatusti myös minua alvariinsa korjanneen nuoren naisohjaajan sieraimiin. Tuulipuvun housut eivät myöskään olleet kovin hyvä valinta. Käytin kuitenkin Ilves-lippalakkiani osoittaakseni sporttisuuttani.
Keräsin kuusi uutta henkilöä viidestä uudesta maasta. Sohvatuolini haisee ruikangilta.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home