Valtimoiden huuto

Paikallinen aamupala muistuttaa turhan paljon englantilaista variaatiotaan. Sialta maistuvia makkaroita, munakokkelia ja kahvia. Fy fan. Sain yhden maapisteen lisää. Lounaspaikat kampusalueella ovat todella kehnoja eikä varsinaisia "kotilounaspaikkoja" löydy. En olisi uskonut, mutta tulee ikävä Artturinlounaslistaa. Jopa Juventuksen ruuat maistuisivat tähän väliin.

St. John'sin asukkaat ovat ratkaisseet tämän ongelman kätevästi. Ihmettelin ensimmäisinä päivinä miksi kaikki kanniskelivat mukanaan muovisia säilytyskippoja, syykin näille Tupperwarekesteille selvisi pian. Kategorisesti kaikki asukit mättävät hirveän kasan salaattia lautasilleen ja hamstraavat ne kippoihinsa, jotka he sitten vievät aamaiselta vohkittujen leipien kera lounaaksi seuraavalle päivälle. Nautittuani jo viisi päivää Starbucksin maittavista lounaista, tämä vaihtoehto alkaa tuntua kovasti kutsuvalta.

Starbucks on muuten penetroitunut kampusalueelle todella kiitettävästi. Uuden UBC-sopimuksen turvin Starbucks on virallinen "UBC foods services"-partneri ja niinpä lähes jokaisessa rakennuksessa on Starbucksin kahvila. Vaikka periaatteessa puljun kahvit ja pullat ovatkin ihan hyviä, leivät ja salaatit maksavat järjettömiä summia. Lisäksi pienin kahvin on kokoa tall oleva pintin vetoinen tuoppi ja pienin normaali leivonnainen puolen kilon mähkäannos. Pyttyni huutaa armoa.

Kun vielä saisi nettiyhteyden ja avaimet, sekä nostettua riittävästi rahaa SJC:n pakollisia maksuja varten, asiat alkaisivat näyttämään kohtuullisen hyviltä.

Illallisella kolme uutta ihmistä ja kaksi maapistettä.