Se on niin selvää ja järjellistä

Povatut syyssateet alkoivat. Taivas on harmaa ja sylkee päälle vähäistä mutta taukoamatonta pisarahuntua. Niinpä päivä on ollut mitä parhain apurahahakemusten kirjoittamista varten. Hiljaisen Huoneen seinältä minua tuijottaa Ernesto Guevara, nuori ja komea mies koiranpentu kainalossaan, kuvattuna vuonna 1957. Jos Che olisi näyttänyt Kimmo Sasilta, olisikohan hänestä tullut samanlaista sankaria, samaistumisen kohdetta ja kukkamekkojen kostuttajaa?

Vancouverissa näyttää myös asuvan tuulipukukansaa, tai pikemminkin goretex-kansaa. Johtuen raportoidusta sateesta ihmiset tuntuvat suhtautuvan pukeutumisasioihin kovasti pragmaattisesti. Kuuleman mukaan jopa Downtownin parhaíssa ravintoloissa voi bongata teknisiin muoviasusteisiin sonnustautuneita korkeamman tulotason kansalaisia. Josta tulikin mieleeni: hei sinä Torinolainen metsuri, oletko menehtynyt jo tirmooliin vai olikos se vaatetilaus vielä listalla jotta erottuisit muista kirgiiseistä siellä hätäaputöissä länsinaapurin puolella?

Näin illalisen jälkeen onkin mukava rauhoittua kuuntelemalla ChroniX Aggression -kanavalta ajankohtaista kappaletta New Orleans is a Dying Whore ja laittaa keskiolutta jääkaappiin. Sain skoutattua itselleni lipun paikalliselle jazzklubille ensin lauantaiksi sekä pyydettyä unkarilaista ilmastotieteilijää ulos sunnuntaiksi.