Älä sitten puhu
Ajauduin aikoinani krapulassa päiväkävelylle Tampereella kun taivaalta alkoi sataa vettä. Koska teen krapulassa ainoastaan oikeita valintoja, päätin ostaa itselleni lippalakin. Stockmannilta. Hulluilta Päiviltä. Kaljaasini kuntoa paremmin kuvannut Peak Performance -lippalakki oli niin kallis, että vaihdoin sen tiskillä aitoon Ipa-lippalakkiin. Katsokaas kun minulla oli pienenä Ipa-pipo ja Ipa-takki. En tämän jälkeen kertaakaan käyttänyt kyseistä lippalakkia kotimaassa, mutta täällä sen sijaan se kuuluu vakiovarustukseeni ja kannan sitä poseeraajan ylpeydellä luoviessani harrastamaan lihani piinaamista.
Tämä tarpeeton tiedonpalanen tuli mieleeni tänä aamuna Collegen aamupalalla. Aamupalalla paikallisen lehden NHL-liitettä lukee mielenkiinnolla israelilainen mies kipa päässään. Viereen istahtavat iranilainen ja turkkilainen mies, ja pian troikka aloittaa intensiivisen keskustelun alkavasta jääkiekkokaudesta. Mukaan liittyvät pikapuoliin vahvistukset Yhdysvalloista ja Japanista. Viimeisin tuntui olevan kovin pettynyt kuullessaan että minä en kansallisuudestani huolimatta ollutkaan valmis liittymään hänen höntsyporukkaansa. Herra Suzuki kertoi innokkaasti kuinka oli ollut paikan päällä Luganon talviolympialaisissa kannustamassa Arajuurta ja Suomea nykyistä asuinmaatani vastaan. Rakkautta, rauhaa ja pelkkää päivänpaistetta.
Vancouver Canucksin kaikki tämän kauden liput myytiin loppuun kolmessa tunnissa.
Tätä yhteisöä silmälläpitäen päätin suostua yhdeksi isännäksi viikon päästä järjestettävää SJC Room Crawlia varten. Tapahtumassa läskiset College-sepot ja -sepottaret siis siirtyvät huoneesta toiseen ja jokaisessa huoneessa on ns. teema. Keksin todella omintakeisen Suomi-teeman johon riittänee se, että tarjoan salmiakkikoskenkorvaa Suomi-paita päälläni enkä puhu mitään. Suunnitelmaa haittaa hieman se, että Blogistanista saamani tiedon mukaan turkinpippureita ei ole tarjolla paikallisissa liikkeissä. Toivottavasti Erminea lähettää tykötarpeet ennen kuin on liian myöhäistä. Puukot ja puntarit täytyy hankkia ns. paikallisesta. Jos olisin ruotsalainen, tarjoaisin hapansilakkaa.
Tämä tarpeeton tiedonpalanen tuli mieleeni tänä aamuna Collegen aamupalalla. Aamupalalla paikallisen lehden NHL-liitettä lukee mielenkiinnolla israelilainen mies kipa päässään. Viereen istahtavat iranilainen ja turkkilainen mies, ja pian troikka aloittaa intensiivisen keskustelun alkavasta jääkiekkokaudesta. Mukaan liittyvät pikapuoliin vahvistukset Yhdysvalloista ja Japanista. Viimeisin tuntui olevan kovin pettynyt kuullessaan että minä en kansallisuudestani huolimatta ollutkaan valmis liittymään hänen höntsyporukkaansa. Herra Suzuki kertoi innokkaasti kuinka oli ollut paikan päällä Luganon talviolympialaisissa kannustamassa Arajuurta ja Suomea nykyistä asuinmaatani vastaan. Rakkautta, rauhaa ja pelkkää päivänpaistetta.
Vancouver Canucksin kaikki tämän kauden liput myytiin loppuun kolmessa tunnissa.
Tätä yhteisöä silmälläpitäen päätin suostua yhdeksi isännäksi viikon päästä järjestettävää SJC Room Crawlia varten. Tapahtumassa läskiset College-sepot ja -sepottaret siis siirtyvät huoneesta toiseen ja jokaisessa huoneessa on ns. teema. Keksin todella omintakeisen Suomi-teeman johon riittänee se, että tarjoan salmiakkikoskenkorvaa Suomi-paita päälläni enkä puhu mitään. Suunnitelmaa haittaa hieman se, että Blogistanista saamani tiedon mukaan turkinpippureita ei ole tarjolla paikallisissa liikkeissä. Toivottavasti Erminea lähettää tykötarpeet ennen kuin on liian myöhäistä. Puukot ja puntarit täytyy hankkia ns. paikallisesta. Jos olisin ruotsalainen, tarjoaisin hapansilakkaa.
posted by erityistutkija at 10:34 ip.
1 Comments:
Noo, kyllä niitä aitoja Turkish peppereitä täältä Vancouverista löytyy. Mm. Harbour Center:n (se keskustan Näsinneulakopio/taloyhdistelmä) kellarikerroksen ruoka-alueelta. Olikos miltei heti vasemmalla kun tulet rullaportaat alas.
Lähetä kommentti
<< Home