Liha tottelee kuria

Ei saa olla suruinen vaan iloinen olla pittää. Niinpä käytin tänään neljä tuntia PADI Open Water sukelluskurssilla. Olen antanut kertoa itselleni että Vancouver ja sen lähialueet olisivat yksi tämän pallon parhaita kylmän veden sukelluskohteita. Varsinaisiin merisukelluksiin on vielä kolme viikkoa aikaa ja vesi kylmenee kaiken aikaa, mutta toisaalta tiedämme hyvin, että kylmä karaisee ja ehkäisee tanssitaudille altistavilta hermostollisilta sairauksilta. Sitäpaitsi moniko teistä on päässyt patsastelemaan häkellyttävän piukoissa Speedo-uimahousuissaan vieressä harjoitelleille Hello Kitty -bikineihin pukeutuneille japanilaisille opiskelijatytöille? Unohdin viheiliäisesti piilolinssini kampukselle joten oikeasti tutisin altaan laidalla yrittäen tihrustaa ja kaikuluodata ohjaajia, huonolla menestyksellä. Onneksi nämä asiat tuli jo koitettua taannoin Phuketissa. Note to self: välttääksesi kiusallisia hiljaisia hetkiä, vältä vastaisuudessa pseudovitsikkäitä sanaleikkejä tyyliin "I dived in Phuket before it got phuket? Phuket? Got it?".

Ilmoittauduin myös alustavasti Cypress Mountainin hiihtokeskuksen lumilautailukurssille. Samaan hintaan lähtee myös oneniter-passi jolla pääsee laskemaan koko talvikauden valitun viikonpäivän iltana. Hiihtopassille, varusteille ja viisipäiväiselle kurssille tulee hintaa 230€ mikä on mielestäni vielä kohtuullisen edukasta. Yksi Himos-reissu keventää kukkaroa kolmasosan tuosta hinnasta. Täytyyhän sitä olla vastapainoa nollatutkimuksen välttelemiselle.

Toistaiseksi intensiivisimmän joogatunnin ja sukelluskurssin välissä ehdin sentään käymään työmaalla, ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Join kahvia ja räpsäisin oheisen kuvan viereisen ikkunan näkymistä. Niin että turha tulla mulle sanomaan ettenkö muka paiskisi töitä Starbucks-lounaani eteen.



Mietin, mistä johtuu että olen toistanut samaa valkun improvisoimaan harjoitteluohjelmaa pian yhdeksän kuukautta, ja silti samat liikkeet saavat oletetut lihakseni edelleen kipeiksi. Silloin edellisen kerran kun lukioikäisenä väänsin paljon intensiivisemmällä ohjelmalla, ainoa keino saada lisätuntumaa lihoihin oli tuoda jatkuvasti uusia liikkeitä mukaan. Olenko oikeasti muka liian vanha, harjoittelenko liian vähän vai mikä mättää? Vai onko kyse mentaalipuolesta, kun se joogakin alkaa menemään jo rajoilla.