Tuhatvuotinen kivun/kuoleman tekniikka

Pitkän kiitospäivän viikonlopun lähestyessä sekä College että kampusalue hiljentyvät huolestuttavasti. Yritän keksiä tutkimusaihioita seuraavaa seurantapalaveria varten. Päivän kestäneen epämääräisen mietintäsession jälkeen muistan että hakemani tutkimusongelma on jo muotoiltu aiemmin eräässä välimallin väittärissä. Nimittäin omassani. Pyörän keksiminen maistuu aina.

Etsin tyhjältä tuntuvasta Collegesta päivällisseuraa asukaslista kädessäni ja päädyin italialaisen hammaslääketieteilijän huoneeseen. Masennuin nähtyäni miltä postdoc-huone oikeasti näyttää: erillinen keittiö, tuplakokoinen sänky ja puolitoistakertainen ikkunapinta-ala verrattuna omaan vääryydellä saamaani gradstudent-asuntooni. Hmph.

Illanviettopaikan virkaa toimitti jo turhan tutuksi tullut Koerner's. Englantilainen musiikkitieteilijä ja vodkaentusiasti vietti paikalla syntymäpäiviään ja esitteli minut uudelle SJC-asukille. Mies-sitominen kaljun goatee-partaisen aboriginaalin kanssa oli selvästikin tähdissä kirjoitettu koska ensimmäinen keskustelunaiheemme sivusi onanian syntejä ja itsesaastutuksen vaaroja(self-pollution). Löimme toverillisesti tuoppeja yhteen ja ärjähtelimme piraattimaisesti "Harrrr!" Lentävää Spaghettihirviötä miellyttääksemme, kun keskustelukumppanini mainitsi sanan kancho. "Tarkoititko tuhatvuotista kivun/kuoleman tekniikkaa?" kysyin tietäväisellä äänellä, ristin käteni yhteen ja osoitin häntä etusormillani. Minut kutsuttiin baseball-harjoituksiin maanantaina.

Seuraava aamu olisi sujunut paremmin jos en olisi illan päätteeksi löytänyt Collegen patiolta romanialaista mestaria, kreikkalaista gigoloa ja pullollista Finlandia-vodkaa. Viimeinen voitelu osoittautui turhankin tehokkaaksi.