Kiitospäivän päivällinen

Elämäni ensimmäinen Kiitospäivän päivällinen Annin ja Jessican luona New Westminsterissä osoittautui oivalliseksi, mistä emännille kuuluu suuri kiitos. Pöydästä löytyivät lähes kaikki televisiosta tutut appeet, kuten täytetty kalkkuna ja "pumpking crack pie". No, tuo jälkimmäinen viittasi lähinnä piirakassa olleeseen halkeamaan eikä sen sisältöön. Jessy teki cocktaileja, Ann ruokaa ja minä tyydyin syömään, avaamaan riesling-pullon ja leikkimään kissan kanssa. Hyvä työnjako, minun mielestäni. Sain myös kutsuttua itseni Chinatowniin ilalliselle myöhemmin viikolla, mikä on mukavaa sekin. Nyt jääkaapissani on kaksinkertainen määrä muovikippoja ja ruokaa. Täytyyhän poloisesta opiskelijapojasta nyt huoli pitää ettei se aivan näänny ja nälkiinny. Pelailimme korttipelejä (ei kuitenkaan herttamisääriä) ja päivän päätteeksi uskollinen ja kostea katseeni osti minulle autokyydin takaisin kampukselle, mitä arvostin myös kosolti. Pidän SkyTrainilla kulkemisesta erittäin paljon, mutta puolentoista tunnin kotimatka ei olisikaan ollut erityisen houkutteleva. Tarjous jäädä yökylään oli kyllä myös kaikin puolin houkutteleva, koska kontrasti asuntola-asumisen ja oikean asumisen välillä on kuitenkin kohtuullisen suuri.

Jos tämä ei ole mukavaa, niin mikä sitten on?