Avaruusaivo

Lauantaipäivän piti koostua katumusharjoituksista ja korvata torstaina lasketteluun törsätty työpäivä. Ihanko totta. Käytännössä leivoin kotikeittiössäni piparia lähes neljään asti iltapäivällä, jonka jälkeen päätimme lähteä (käsittääkseni) Vancouverin suurimpaan viinakauppaan:

ota visa mukaan viinakauppaan /
ota yks ittelles ja kaks mulle /
koska tänä yönä /
mä vedän kuin tavarajuna

Valitettavasti valittu bussi oli aivan käsittämättömän hidas ja kuppainen ja suurempi ostoskeskus kiinni. Viinakauppa oli muuttanut mutta käsittämättömät remonttijärjestelyt johtivat siihen, että kävellessämme suoraan pohjoiseen suojalaudoituksen alla ajauduimme avohalliin jonne viinakaupan varasto oli tilapäisesti raijattu. Säälittävää kyllä, täysin aseiden ja ruusujen vastaisesti kärryyn tarttui ainoastaan yksi pullo portviiniä.

Ravintolaekskursiot Vancouverissa saivat jälleen jatkoa kun menimme uusvanhalla algoritmilla afganistanilaiseen ravintolaan ("The Afgan Horsemen"). Hyvin lihaisaa oli ruoka, mutta ensimmäistä kertaa koin miltä tuntuu aterioida tyynyillä istuen ilman varsinaista pöytää. Mikä vielä parempaa, vaikka alunperin harmitti että jätin mikroseurapiirin luistelureissun väliin leivontapuuhiin keskittyessäni, myöhemmin selvisi että mestarit saivat ruokamyrkytyksen valitsemastaan ravintolasta ja elokuvateatterissa äänen laatu oli niin kehno että esitys keskeytettiin. Jiihaa.

Silti, oli tämä taas tuhlattu lauantai.