Vedä ite

Perjantainen työpäivä koostui lähinnä säälittävästä yrityksestä ymmärtää, kuinka kalastaa auringonpimennyksessä. En voi kehua onnistuneeni kalastusyrityksissäni erityisen hyvin. Sen sijaan illalla sarjani onnistuneita ravintolaelämyksiä Vancouverissa sai jälleen jatkoa, kun menin ilmastotieteilijän kanssa jo perinteiseksi muodostuneelle perjantai-illalliselle. Koska kategorisesti jokainen ravintolareissumme on ollut onnistunut, loimme tamimaisesti neljän prinsiipin listan jolla selittää jatkuvaa menestystämme:

1. Suomalais-ugrilainen nälkiintyminen. Käytännössä ravintolat täyttyvät ääriään myöten viimeistään kahdeksan aikaan illalla perjantaina ja lauantaina, mutta koska menemme syömään kuuden ja seitsemän välillä, yleensä kaikkialla on vielä riittävästi tilaa;


2. Kaksikkona toimiminen. Epäsosiaalinen kaksikko on aina helpompi sijoittaa ja muonittaa kuin suurempi joukko;


3. Satunnaistettu intuitio. Valitse 99B-line, 017 tai 004, jää pois sopivalla sijainnilla, kävele muutaman korttelin mittainen matka Broadwayta ja mahdollisesti takaisin 4. katua, ja valitse hyvältä vaikuttava paikka; ja


4. Vancouver. Edellinen kohta ei toimisi, ellei täällä olisi niin jumalattomasti hyviä ravintoloita.

Eksoottinen Navjot-setä tosin aprikoi, että onneni johtuu vain siitä ettei Suomessa oli hyviä ravintoloita ja/tai vaatimustasoni on niin heikko. Uskallan väittää vastaan.

Sedästä puheen ollen, illan antikliimaksiksi tarkoitettu paluu kampusalueelle ja Koerner'siin osoittautui myös varsinaiseksi johdatukseksi. Koska paikalla oli ainoastaan etablisoituneen mikroseurapiirini kunnianarvoisia jäseniä (eksoottinen setä Intiasta ja kreikkalainen G.igolo), pääsin nauttimaan paitsi hyvästä seurasta, myös elämäni ensimmäisestä pubicurling-kokemuksesta. Valitettavasti valomerkki katkaisi hyvin alkaneet harjoitukset. Epävirallinen St. John's Cigarette Appreciation Society:mme jatkoi illastusta vielä mikropiirin italialaisen jäsenen kera venäläishenkisillä teekutsuilla Collegen patiolla. Ainoa harmittava asia oli se, että intialaisten opiskelijoiden järjestämä Festival of Light -sessio jäi näkemättä. Eksoottisen sedän mukaan tanssijattaret olivat todella hot hot hot (lisää intialainen aksentti). Siis kuin tandoori-uunista ikään.

Hienoa ja huonoa suomalaisuudessa on se, etteivät nämä kovasti kotimaassa ruokitut stereotypiat oikeastaan merkitse mitään täällä. Pohjoiseurooppalaiset kolleegat sentään tuntevat arkkityypin hiljaisesta ja juopottelevasta suomalaisesta joka pitää kylmästä ja juo vodkaa. Kokemukseni mukaan kanadalaisille Suomi on joko tunnettu jääkiekosta, tai sitten kuten eräskin Collegen natiivi totesi: "Suomi? Eikös se ole joku maa Hollannin ja Britannian välissä... ja ei vai? No teillähän on siellä Euroopassa niin paljon niitä kaikenlaisia pikkuvaltioita." Sen sijaan pääsen rakentamaan erinomaisia stereotypioita mm. meksikolaisista ja intialaisista asuintovereistani, ja he ärsyyntyvät juuri oikealla tavalla. Ah.

Uutinen Nebraskasta kertoi, että rosvot vohkivat kahdeksan raskaana olevaa vuohea sekä Honda Civicin etuovet. Poliisin mukaan kyseessä olivat ammattilaiset.