Rah rah rah

Päivän elämysmatkailu kohdistui kanadalaisen jalkapallon BC Lions:ien ja Edmonton Eskimos:ien väliseen välieräotteluun, jonka voittaja pääsee pelaamaan Vancouverissa järjestettävään finaaliin Kanadan mestaruudesta. Kyseessä oli siis tilaisuus nähdä ns. korkean tason amerikkalaista -- tai siis kanadalaista -- jalkapalloa. Bonuksena reissun järjestänyt ja siltä itse pois jäänyt vakavamielinen teologian opiskelija järjesti minulle henkilökohtaisen puolen tunnin tutoriaalin pelin säännöistä ja taktiikasta. Myönnettäkööt, että tämän esityksen jälkeen tajusin että peli on itse asiassa paljon monimutkaisempi ja monivivahtaisempi kuin mitä olen tähän asti kuvitellut. Oma kuvani amerikkalaisesta jalkapallosta on koostunut lähinnä hormoneilla pumpatuista korstoista jotka örähdellen juoksevat toisiaan päin siannahkaisen pallon perässä.

Sinänsä kuvani pelistä ei muuttunut erityisesti. BC Place ja paikalla olleet 40000+ katsojaa muodostivat tietenkin vaikuttavan miljöön itse pelitapahtumalle, joka ensimmäisen puoliajan kuluessa tuntui lähinnä kuolettavan ikävystyttävältä. Parin törkeän ylihintaisen oluen jälkeen jälkimmäinen puolisko oli jo paljon kiinnostavampi, etenkin kun aloin hieman ymmärtämään pelin kulkua ja seuraamaan sen etenemistä. Silti mielestäni pelin parasta antia olivat cheerleaderit ja sitäpaitsi haluaisin mieluummin nähdä kunnon rugbyottelun. Ja kotijoukkue valitettavasti hävisi ottelunsa.


Suurin huvinaihe oli kuitenkin paikallisen joukkueen kannustuslaulu, jonka sanat löytyivät myös pääsylippuun painettuna. Olisi kai pitänyt tehdä töitä mutta sen sijaan kirjoitin viikonlopun neljä blogientryä. Kaikki on Riston syytä. Sitäpaitsi näemmä join juuri puolet olutvarannoistani ja huomenna pitäisi mennä aamulla kurittamaan lihomaan päässyttä lihaani. Kuulin myös tänään, että takapuoleni on "kireä, pieni ja siksi hassun näköinen". Kiitos tuhannesti kannustuksesta.