Tykinkuula

Torstainen röpöttely kostautui vieläkin hitaammalla perjantaipäivällä. Pyhän Johanneksen Korkeamman Oppilaitoksen gradstudent-opiskelijat pidetään herran kurissa ja nuhteessa. Haaveilen postdoc-huoneen kaappaamisesta itselleni ja kuningatarkokoisesta vuoteesta. Collegen peruskokoinen armeijapunkka olisi peitonnut TOASin aikoinaan tarjoamat sängyt mutta kolmikymppisenä tämänkokoisen nukkumapinta-alan jakaminen toi kummasti mieleen amaat opiskeluajat.

Siinä missä kotipuolessa jokasunnuntainen rituaali Zarillossa sitä iänikuista Isoa Kokkia nauttien alkoi lievästi ottaen kyllästyttää, hämmästyttävää kyllä täällä Ameriikan ihmemaassa en ollut toistaiseksi nauttinut yhtään hampurilaista tahi annosta ranskalaisia perunoita. Asia tuli korjattua jälleen kuin puolivahingossa, kun osuin Lonely Planetin sivumennen kehaisemaan hampurilaisravintolaan, Joe's Grill:iin. (Edit: tai luulin osuneeni, mutta kun tämä paikka oli Broadwayllä eikä 4. kadulla.) Kovasti tuo tuli tarpeeseen.

Ja koska henkilökohtainen budjettini ei veny $100 hintaiseen NHL-lippuun, menin kannatuksen vuoksi katsomaan UBC Thunderbirdsien ja Manitoban välistä peliä. Olihan se tietenkin mukavaa, kun pienessä hallissa kuulee yksittäisten kannattajien öyhötyksen ja haistaa pelaajien hien, mutta se pelin taso. Voi voi. Pelikellon ollessa 44 sekuntia vaille loppuvihellystä aprikoimme saksalaisen primus motorin kanssa, joskos pojat aloittaisivat edes jonkinsortin tappelun pelillisen teurastuksen päätteeksi. Päätimme kuitenkin jäädä istumaan baarin puolelle. Viisitoista sekuntia myöhemmin israelilainen vahvistuksemme sai psykoottisen naurunsekaisen euforiakohtauksen kun turpakäräjät sitten ennustuksen mukaisesti alkoivat. Isot miehet, karvatkin kasvaa ja kaikkea.

Jatkopaikkana toiminut opiskelijadisko möyhöttävine myöhäisteineineen muistutti minua siitä, miksi kampusalueen juottoloita kannattaa vältellä. Toisaalta mieluummin minä phukseja katselen kuin pöytäseurueen päihtynyttä saksalaista postdoc-tutkijaa joka jaksoi isällisesti mutta yksityiskohtaisesti kuvailla mitä moninaisempia seksuaalisia seikkailuitaan ympäri maailmaa erinäisten tyttärien seurassa. Ottaen huomioon 80-luvulta periytyneet "plektra"-tyyppiset silmälasit, kauhtuneen villapaidan alla roikkuvan möhömahan, väärin päin pidettävän jääkiekkolippalakin ja sen alla piiloteltavan jättiläismansikan, herrasmiehen tarinat taisivat liikkua ennemminkin Paroni Münchenhausenin hengenmaisemissa. Minun olisi kaiketi pitänyt jättää tämä syvä ajatus mainitsematta ääneen kyseiselle herrashenkilölle, mutta kun tämä machomouhoaminen on niin kovasti tympeää.