Hiomakone laulaa

Takana aurinkoinen ja hetken aikaa jopa keväisen oloinen sunnuntaipäivä, jopa niin että erityistutkija irroitti takistaan Suomen reissun ajaksi kiinnitetyn vuoren. Ihan mukiinmenevä sää näin tammikuun puolessa välissä, joka houkutteli tutustumaan Main St:n ja King Edwardin välissä sijaitsevaan, runsaan kymmenen korttelin mittaiseen alueeseen, jolla paikalliset mainostivat sijaitsevan "lukuisia pieniä design-vaateliikkeitä". Tähän riittää, että lähietäisyydelle toisistaan siunaantuu muutama hieman mainstreamista poikkeava kauppa, ja uusi "alue" on syntynyt. Liikkeet olivat kyllä varsin mukavia, sitä ei käy kieltäminen, ja en ollut tuolla alueella käynyt aikaisemmin.

Yleisesti ottaen ymmärrän hyvin, miksi Vancouver on arvioitu useampaan otteeseen parhaaksi kaupungiksi asua -- eräs alkuperäisistä laatusanoista taisi olla most livable city. Jos tämä arvio tehdään painottaen porvarillista ja keskiluokkaista elämäntapaa, se ei varmaankaan ole huono valinta. Kaupunki on siisti ja turvallinen, sillä menee taloudellisesti hyvin ja se tarjoaa hyvät puitteet lapsiperheille kuten myös nuorille ammattilaisille (termi "ammattilainen" tulee ottaa pohjoisamerikkalaisessa mielessä, ei esimerkiksi tamperelaisessa mielessä). Kaupunki tarjoaa ennenkaikkea loistavat puitteet ns. aktiivisen elämäntavan viettämiseen. Rahan kerjääjiä näkyy kaupungilla satunnaisesti, mutta vaikka ymmärtääkseni kaupungin kanadalaisittain erittäin lauhkea ilmasto vetääkin esimerkiksi kodittomia puoleensa, suuri osa näistä kerjääjistä tuntuu olevan enemmänkin vaihtoehtoisen elämäntavan valinneita kuin kroonisesti syrjäytyneitä ihmisiä. Paikalliseen kulttuuriin on sisään kudottuna paheksunta juovuksissa öyhöttämistä kohtaan, enkä kaipaa möyhöttäviä humalaisia kaduille, en tappeluita tai kovaäänistä uhoamista, enkä ulosteita, oksennusta tai sen puoleen rikottuja pullojakaan.

Välillä tuntuu siltä, että kaikki on jotenkin vain liian siistiä. Kaupunkia vaivaa samalla tietynlainen steriiliys. Vaikka en kaipaakaan ympärilleni Suomesta tuttua noviisien harjoittamaan aggressiivista humalaista ördaamista -- todelliset asiantuntijat eivät moiseen tietenkään edes sorru edes niiden 15 ison tuopin jälkeen -- jollain tavalla on totta että tässä kaupungissa on kaikesta hiottu vähäisimmätkin särmät ja rosot pois. Välillä sitä edes kaipaisi kehiin jonkinlaista ruotoisuutta, jotain särmää tai ristiriitaa. Ravintoloihin, baarielämään, kulttuuritarjontaan, katukuvaan. Täältä UBC:n norsunluutornista on vaikea tarkistella asioita kovin objektiivisen kokonaisvaltaisesti.

Suhteettoman harva yksittäinen konkreettinen asia, jota täällä maailmankolkassa kehutaan maasta taivaaseen, on loppujen lopuksi jotain niin awesome ja amazing kuin annetaan ymmärtää. En ole vielä ehtinyt soputumaan tänne superlatiivikulttuuriin keskelle ja niinpä lähes kategorisesti paikallisten antamat vihjeet osoittautuvat enemmän tai vähemmän latteiksi, elleivät ne liity luontoon ja ulkoilumahdollisuuksiin. Löydän tästä kaupungista kuitenkin omin päin paljon enemmän kiinnostavia asioita kuin mitä näitä vihjeitä seuraamalla. Sitä särmää kaivatessani yritän samalla muistaa, kuinka niin monet ihmiset tuntuvat kehittävän itselleen myyttisen suhteen asuinkaupunkiinsa. Ominaisuudet jotka ovat objektiivisesti ajateltuna vähintäänkin kiusallisia muuttuvat yht'äkkiä romanttisiksi kokemuksiksi joita henkilö kokee jakavansa muiden samaan viiteryhmään -- siis kaupungin asukkaisiin -- kuuluvien henkilöiden kautta. Kyseessä on kaiketi jonkinlainen laimennettu yhteisöllisyyden tuntemus. Erityisen taitavia tässä ovat Helsingin Kalliossa asuvat kolmikymppiset ihmiset. Kun suhtaudun yhä veltommin ja veltommin erinäisiin mielipiteisiin ja omaksun muiden ihmisten näkemyksiä, on kuitenkin ihan opettavaista asua välillä kotimaan ulkopuolella. Sitä jossain vaiheessa tajuaa, kuinka ohuelle pohjalle nekin näkemykset on rakennettu.

Kun ajoimme launtai-aamulla auringon noustessa downtownin läpi, Lions Gate -sillan yli ja Cypress Mountainin laskettelukeskukseen, kävi mielessä että tämä kyläpahanen on aika hieno paikka asua ja oleskella.

Pahoittelen merkinnän sekavuutta.