Vaihtoehtojoulu

Jouluaatto. Kädet ovat rakoilla Thessalonikin vahvistuksen kunniaksi pelatusta viimeisestä pöytäjalkapalloturnauksesta. Hävettää kun jälleen kerran italialais-persialais-kreikkalais-turkkilainen nelikko loihti illallisen ja minä en tehnyt muuta kuin mäyhelsin valmiissa pöydässä. Collegen virallinen trokaaja onnistui loihtimaan pöytään erinomaisen pullon australialaista punaviiniä joka kuulemma oli vain sattunut putoamaan marketista ulos kaahanneen katumaasturin auki lentäneestä ovesta. Joulupukki -- länsirannikolle sopivasti Santa Cruz kuten eräs iranilainen ukkoa epähuomiossa nimitti -- oli anteliaalla päällä. En muista milloin olisin yhtä paljon kaivannut säännöllistä päivärytmiä, liikuntaa, työntekoa, kaljatonta vaihtoehtoa. Todennäköisesti siitä ei ole kovinkaan paljon aikaa. Kotipuolesta muistutettiin, että ei se ympäristö vaan se mies.

Tämä olikin ensimmäinen jouluaatto jolloin saunasta, jouluruuasta tahi joulukuusesta ei ollut tietoakaan. Ulkona satoi parhaaseen Vancouverin tapaan vaan ruoho maassa on edelleenkin vihreää. Puhaltelin päiväkävelyllä saippuapalloja ja tepastelin tuulipuku päällä lähimpään Starbucksiin. Säteilylämmitetyllä patiolla soi joulumusiikki ja röyhkeät pikkulinnut pomppivat pöydällä vaatien osansa joululeivonnaisista. Kampusalueella ei näkynyt ristin sielua.

Georgios potkittiin pois. Toivotimme hyvää yötä ja onnea Hellaksen armeijan tulevalle alokkaalle. Menin eksoottisen sedän ja ilmastotieteilijän kanssa ottamaan joulua vastaan Van Dusenin arboretumiin joka oli pohjoisamerikkalaiseen tapaan koristeltu varsin vaikuttavalla valomerellä. Siinä missä yleensä ruuan puute ei ole ollut varsinainen ongelma jouluaattona, tällä kertaa auki olevan ravintolan löytäminen osoittautui varsinaiseksi seikkailuksi. Suureksi onneksemme löysimme argentiinalaisen ravintolan Broadwayn ja Oakin risteyksestä. Sen verran opi viimevuotisesta Argentiinan matkastani, että siellä Buenos Airesin ja Tandilin seuduilla joulua otettiin vastaan asadon ja parishanparillan merkeissä, ja samanlainen riento tuntui olevan päällä Vancouverissa. Monikymmenpäinen seurue tanssi ja lauloi ravintolanpitäjien kanssa ja meitä palveltiin varsin jouluisesti siinä sivussa. Ovessa ilmoitetut aukioloajat tuntuivat olevan eteläamerikkalaisen joustavia. Ilta oli loppujen lopuksi ihan mainio, vaikka sateessa tarpominen ja yöbussien metsästys olikin hieman melankolinen kokemus.

Edit: Tietenkin parisha -> parilla. Sietämätön (kuten meksikolaisvahvistus Alfredo asian ilmaisi) tapani lausua tupla-äl eteläamerikkalaisittain suhuässänä narutti minua itseänikin. Vertaa "pollo" [posho], "cigarillo" [cigarisho].