Oikeus syödä leipää

Ajattelin harjoitella akateemista työnhakua kun kerran kolmatta kertaa moiseen toimeen minua kehoitettiin ryhtymään. Olen käyttänyt cover letterin kirjoittamiseen valehtelematta yhdeksän tuntia aikaa, vaikkei kyse ole kuin yhden sivun mittaisesta morjenstelupaperista. Oikeastihan tässä on kyse Idols-henkisestä tykkäämispelistä: neljän kappaleen aikana pitäisi kyetä morjenstamaan sen verran uskottavasti että oma nippu siirtyy seuraavalle kierrokselle.

Statement of teachingin kirjoittamiseen meni taustatöineen aikaa pari kalenteripäivää. Olen valitettavasti ollut niin kova teollisuusherra ettei minulle ole langennut rahvaanomaisia ja likaisen ruumistisia opetusnakkeja. Olisi kai pitänyt olla laitoksen ensimmäinen opetusvastuuta aneleva erityistutkija, mutta tiesin että jos siihen soppaan lyön käteni ennen väittärin valmistumista, kaikki aika olisi siitä lähtien kortilla. Opettaminen on vähän kuin pelkkien (viiksien) kasvattaminen: siltä tieltä ei palata. Ei, vaikka kuinka yrittäisi selittää itselleen toisin.

Henkilökohtaisen opetusfilosofian esitteleminen tilanteessa, jossa ei ole oikeasti opettanut päivääkään, vaatii todella hienovaraista kykyä liikkua jossain valheen ja aiheen välttely rajamailla, ja vieläpä siten että kuulostaa uskottavalta ja pätevältä. No, onhan tässä vuodesta 1994 kuunneltu ties minkälaisia luentoja. Jonkinlaisen kuvan siitä, mikä erottaa hyvän luennoitsijan huonosta, olen onnistunut kehittämään. Olenhan minäkin toki luentoja ja seminaareja pitänyt, mutta yleensä normaaleille ihmisille (!=opiskelija).

Papereiden piti lähteä tänään mutta sellaiset pikkujutut kuin résumé ja tutkimussuunnitelma ovat vielä hoitamatta. Koska aika loppuu kesken, taidan nauttia muutaman lasillisen Martellin yliarvostettua Cordon Bleuta ja kannibalisoida jo olemassaolevia tutkimussuunnitelmiani. Eivät ne varsinaisesti ole muuttuneet sen enempää kuranteiksi kuin mitä ne olivat kirjoitushetkellä, vaan eipä niissä kuvattu tutkimuskaan ole mihinkään suuntaan liikkunut. No, on niillä niistetty 14.000€ verovapaata palkanlisää joten ei niitä ihan turhaan tullut rustattua. Etenkin kun joku unohti tiedottaa palkkakonttoriin tohtoroitumisesta enkä saanut edes lakisääteistä korotusta ennen kuin palkat vedettiin puolix rapakon taakse astumisen kunniaksi. Näin kehnoa peruspalkkaa taisin saada viimeksi silloin kun Koivisto oli presidenttinä ja Neuvostoliitto itänaapurinaAhtisaari oli presidenttinä ja Suomi silloisen EY:n ulkopuolella. Kouluttautuminen kannattaa aina, sano.

[Edit: Hyväosaista itkua palkan pienuudesta ja sen ajankohtaa muokattu vähemmän liioittelevaksi.]