Euro-Amerikan kalliit talviurheilufestivaalit

Torinon talviolympialaiset. Olympiatulen kirkkaassa loimussa maailman kansat kisailevat veljeyden, vapauden ja tasa-arvon nimissä. Tai eräät maailman kansoista kisailevat. Tarkemmin katsottuna, Venäjä, Saksa, Norja, Yhdysvallat, Itävalta ja Suomi ovat rohmunneet kisojen historian aikana lähes 2/3 kaikista jaetuista mitaleista -- toistaiseksi vain 17 maata on saanut enemmän kuin 10 mitalia kasaan kuluneiden 19 talviolympialaisten aikana. Lukemani mukaan modernien olympialaisten isä Pierre de Coubertin torjui aikoinaan ajatuksen talviolympialaisista todeten niiden olevan rikkaiden snobien keskinäistä pelailua.

Olen viihdyttänyt itseäni katselemalla suurta urheilujuhlaa paikallisen yleisradion, CBC:n kanavilta. Televisiokuvista päätellen Torinossa riehuu aamusta iltaan pieni joukko Kanadan lippuja heiluttavia fanaatikkoja. Ja koko maailma seuraa sellaisia huippu-urheilun merkkitapahtumia, kuten Kanadan naisten jääkiekkomaajoukkueen (50.000 rekisteröitynyttä pelaajaa) urheaa kamppailua Italiaa vastaan (350 rekisteröitynyttä pelaajaa) joka jännittävien vaiheiden jälkeen päättyi tiukkaan 16-0 tulokseen (*), tai Kanadan menestystä lyhyen radan 3000 metrin joukkuluistelun semi-finaalissa. Ja kenen huulilla ei kävisi naisten kumparelaskun kultamitalistin, Jennifer Heilin, nimi? Ensimmäisten päivien jälkeen olen lähes valmis julistamaan, että kanadalainen "meidän pojat ja tytöt"-uhoaminen pärjää suhteellisuudentajun puutteessaan jopa pienelle mutta sisukkaalle Suomelle. Televisionnista päätellen muun maan urheilijoita ei kisapaikoilla pahemmin viihdy.

Sellainen pieni kulttuurinyanssi täältä sentään löytyy, että lajeja selostamassa tuntuu olevan tasapuolisesti niin miehiä kuin naisiakin. Taantumuksen torvi sisälläni törähteli aikansa kuunnellessani kuinka miesten lumilautailua ja luistelua selosti nuori nainen, mutta vaimeni kuitenkin nopeasti hyväksyväksi pihinäksi.

(*) Jotain poliittisesta korrektiudesta kertoo se, että Kanadan naisten jääkiekkojoukkueen valmentaja joutui puolustuskannalle ja vastaamaan kotimaasta kuuluneeseen kritiikkiin siitä, että Kanada voitti liian suurilla numeroilla ja esiintyi siten epäkunnioittavasti nöyryyttäen tarpeettomasti vastustajiaan. Oli hauska katsella valmentajan yrityksiä selittää toimittajille sitä, että tahallinen huonosti pelaaminen ja maalinteon välttäminen olisi ollut vielä epäkunnioittavampaa käytöstä joukkueeltaan.