Tyrmässä tavataan

Vakituisen joogaohjaajan ollessa lomalla hänen kanadankiinalainen sijaisensa on vetänyt kahta edellistä sessiota. Jos en tunnistaisi tuttuja kasvoja salilla, olisin luultavasti epäillyt olevani väärässä paikassa. Vakituinen ohjaaja on pysytellyt kiltisti Yoga Chikitsa -perussarjan parissa, joka on jo aivan riittävän vaikea kaltaiselleni ruumiillisesti rajoittuneelle. Sijaisohjaaja päätti kuitenkin viedä opetusohjelman askelta pidemmälle ja alkoi valitsemaan harjoitteita Sthira Bhaga -sarjasta.

Hikoillessani mattoa liukkaaksi, kroppani huutaessa armoa ja ratketessani hengittämään suun kautta luulin jo pudonneeni täysin junasta kunnes havaitsin edessä olevien ihmisten lihasten tärisevän. Harjoitteet eivät näemmä olleet helppoja muillekaan. Vääntäessäni ruhoani kuvassakin esiintyvään Koundinyasanaan kävi mielessäni, että olen ilmoittautunut jollekin lökäpöksyjen break dance -kurssille. Osaa liikkeistä ei edes noilta linkittämiltäni sivuilta löytynyt.

Asana seurasi toistaan armottoman aasialaisen tiukassa komennossa, ilman toivoakaan kevyemmistä välisarjoista. Täristessäni maassa muiden matosten kanssa tilanne alkoi omalla kierolla tavallaan huvittamaan itseäni lopulta niin, etten enää kyennyt pyyhkimään naamalleni levinnyttä niämismäistä virnettä. Kun kello armollisesti lopetti harjoituksen Shavasanaan ja ohjaaja tuli painelemaan paljaalla jalallaan hartioitani lähemmäksi kohti lattiaa, alkoi tuntumaan siltä hankin juuri ensimmäisen dominakokemukseni. Kaikenlaisia kavereiden keskinäisiä piiskaamisia ei lasketa.

Collegea kohti talsiessani mietin, ettei vain olisi tullut manattua ns. vahinkokundaliineja.