Tätä ei Timo kestäisi

Hiljaisuus johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että täällä ei yksinkertaisesti pysty kirjoittamaan. Mittarin mukaan varjossa on parahultaiset 27 astetta (sellaiset vajaat kymmenen astetta liikaa), mutta kirottua aurinkoa ei pääse pakoon. Asunnokseni nimeämässäni länteen antavassa kopissani on lähemmäs 40 astetta lämmintä ja ilmastointia ei ole. Viiden minuutin istuminen piirtää tuoliin märän ahterin kuvan, hiki pisaroi sormenpäistä ja valuu otsalta siten, etten pysty käyttämään silmälaseja. Näiden muutaman lauseen kirjoittamiseen kuluneena aikana ranteideni erittämä soija valuu pitkin läppärin reunoja pöydälle pieninä puroina.

College on puoliksi tyhjillään, mutta kaikki pohjoiseen antavat huoneet ovat "kesähuoneita" joita asunnoista vastaavaan sihteerin mukaan ei vain voi antaa asuinhuoneeksi ennen syyskuuta. Olen katsellut kaipaavasti viimeiset kuusi viikkoa niiden tyhjyyttä lasin läpi ja yritän miettiä, mistä näitä ei-vaan-voi-ihmisiä, yleensä keski-ikäisiä tanttoja sikiää. Näille löytyy erinomainen englanninkielinen termikin: jobsworth.

Tätä luvassa vielä toiset seitsemän päivää. Anteeksi, alituinen päänsärky, nestehukka ja unen puute vaativat veronsa (no pun intended). Vancouverin satamasta lähtee viikottain risteilyaluksia kohti Alaskaa, pitäisi kai mennä ja ottaa menolippu kauas pois.