Tiikerinpenis

Voin todeta lyhyesti että Tofinon/Uclueletin reissu oli erinomainen joskin varsinainen matkanteko kesti tavattoman kauan. Perjantai meni matkustaessa Vancouverista Uclueletiin, lauantai surffatessa ja sunnuntaina ehdimme kävellä ainoastaan yhden 10 kilometrin patikointireitin paikallisessa sademetsässä ennen palaamista takaisin. Kuvittelin virheellisesti että sademetsiä on ainoastaan trooppisella vyöhykkeellä mutta kylläpä niitä täältäkin tuntuu löytyvän. Ajoreitti oli maisemiltaan ja mutkaiselta tieltään mieletöntä hienoutta. Tai olisi ollut, ellei yksi matkakumppaneistani olisi joutunut puhumaan norjaa suureen porsliiniseen (vai pitäisikö sanoa kiinalaiseen) puhelimeen.

Tofinon rannat olivat niin matalia että aalloille ei tarvinnut uida vaan riitti, että seisoi kaulaa myöten vedessä ja odotteli seuraavaa aaltoa (ja nöyryytystä). Silti sain ruhoni melkoisen jumiin päivän päätteeksi. En edes halua miettiä millaista olisi ollut kauhoa kerta toisensa jälkeen ulapalle toivoen, että juuri sillä kertaa suoritus onnistuisi edes siedettävästi. Aallot olivat parhaimmillaankin vain muutamien metrien korkuisia, mutta silti niiden voima teki vaikutuksen.

On tosin liioittelua sanoa että surffasin. Koko päivän aikana onnistuin tasan kerran seisomaan noin kolmen sekunnin ajan laudalla niin että se liikkui aallon mukana. Lopun aikaa löysin itseni aina korkeasta polviasennosta huolimatta siitä että yritin parhaani. Ilmeisesti parhauteni ei ole kovin kummoista sortimenttia.

Rannalla oli harjoittelemassa ainoastaan minä ja David -- sekä noin parikymmentä Surffisiskoa jotka tiukoissa pinkeissä märkäpuvuissaan tekivät rämpimisestäni paljon kohottavamman elämyksen. Vaikutuksen tekeminen osoittautui hieman hankalaksi kun selvisi että pituusrajoitteinen mutta varsin edistyksekkäällä lihaksistolla varustettu harjoitteluparini opettaa lumilautailua. Yritin kuitenkin parhaani, kunnes surffilauta karkasi, sen kaapeli napsahti irti nilkkalenkistä ja kaiken päätteeksi lauta paukahti suoraan päin sukuelimiäni. Nilkutin ulos aallokosta ja konttasin rannalla kohti vesipulloani jonka joku neropatti oli käynyt täyttämässä hiekalla.

Patikoinnin, surffauksen ja merenelävien popsimisen lisäksi opin joukon anekdootteja Kiinasta. Kovasti on Puolueen indoktrinaatio purrut matkakumppaneihini vaan mikäpä siinä. Olivat esimerkiksi varmoja siitä, että Kiina on jo saanut lähetettyä ensimmäiset taikonautit kuuhun. Tuleehan tuo propagandalla maustettu avaruuslento halvemmaksi kuin varsinainen kuulento. Taiwan on luonnollisesti osa Kiinaa ja kansallislaulussa edelleen lauletaan kuinka japanilaiset ajetaan karkuun. Tämän merkinnän otsikko "tiikerinpenis" viittaa puolestan matkan hienoimpaan one-lineriin. Otin tahdikkaana supliikkimiehenä puheeksi kiinalaisten vaurastumisen ja perinteisen kiinalaisen lääketieteen näkymisen uhanalaisten eläinten lisääntyneenä salametsästyksenä erinäisten artikkeleiden toivossa a'la tiikerinpenikset, karhunsappi, ja sarvikuonojen sarvet. Janet kielsi tämän yhtä lailla painokkaasti. Silloin etuistuimella keskustelua seurannut Bin kysyy Davidilta tarkennusta seuraavaan malliin:

Bin: "David, mikä on 'penis'?"
David: "Voin toki näyttää sen sinulle." (hymyilee leveästi)

Tällöin alkoi pitkällinen mandariininkielinen selitys jota seurasi jos jonkinlainen kihertäminen. Tämä tuli suoraan stereotyyppitehtaalta.

Koska lupasin jakaa kuvat matkaseurueelleni, tofino-streamini sisältää laatuunsa nähden tarpeettoman paljon materiaalia. Aina ei voi voittaa. Matkakumppaneiden tarjoamaa todistusmateriaalia odotellessa.