Akuliina polkee jalkaa, Navjot ei
Navjot, johon olen tämän blogin hakiessa muotoaan viitannut yleensä eksoottisena Intian-setänä, on niin länsimainen että unohdan hänen kasvaneen ja viettäneen ensimmäiset kaksikymmentä elinvuottaan käymättä kertaakaan Intian ulkopuolella. Länsimaisella tarkoitan tässä yhteydessä henkilöä joka on arvoiltaan varsin liberaali ja talouselämään liittyviltä näkemyksiltään lievän konservatiivinen. Intian-setä puhuu täydellistä, joskin punjabilaisella aksentilla maustettua englantia, on lievästä pituusrajoitteisuudestaan huolimatta komea, hyvin pukeutuva ja treenattu, erittäin älykäs ja korkealle koulutettu. Keskimääräiseen kampuksella tallaavaan maisteriopiskelijaan nähden hän, niin ohjelmistotieteilijä kuin onkin, tuntuu olevan paljon paremmin perillä niin ajankohtaisista asioista ja niiden taustoista, kuin maailmanhistoriasta yleisemminkin. Ehkä intialainen keskiluokan edustaja suhtautuu maailmaan hieman suomalaiseen tapaan: koska maailmanpoliittinen merkityksemme on suhteessa pieni, meidän on hyvä seurata mitä muualla maailmassa tapahtuu. Tietenkin mittakaavasta kertoo paljon se, että Kiinan tapaan sellaiset sata suurinta intialaista kaupunkia ovat Helsinkiä suurempia, mutta muutamia suurimpia keskuksia lukuunottamatta ne koetaan vain provinsiaalisiksi pikkukaupungeiksi.
Samanaikaisesti, huolimatta siitä että hän on intialaisen ylemmän keskiluokan kasvatti, hänen intialaisessa mittakaavassa liberaalit vanhempansa ovat jo epätoivoisia 25-vuotiaan naimattoman poikansa suhteen ja yrittävät saada hänet astumaan järjestettyn avioliiton satamaan. Kirjoitin joskus aiemminkin siitä, kuinka intialaisessa kulttuurissa häät viikon kestävine aikatauluineen, tuhansine vieraineen ja lukuisine lahjoineen a'la uusi auto ovat niin kalliit että rikkaimmillakin perheillä on yleensä varaa naittaa lapsensa vain kerran. Keskiluokkaan kuulumisesta huolimatta Intian-setä ei ole esimerkiksi matkustanut kotimaansa ja Vancouverin lisäksi muualla elämänsä aikana muutamia työmatkoja lukuunottamatta.
Eräänä kauniina päivänä kyselin häneltä mitä hän aikoo tehdä kun Collegen keittiöstä saamansa $10 tuntipalkan sijaan hän alkaa nostamaan kuusinumeroista palkkashekkiään syyskuusta alkaen. Kenties avo-Mustang? Osakesijoituksia? Maailmanympärysmatkoja? Bling-blingiä?
Kenties. Ensimmäinen tavoite hänen listallaan oli kuitenkin tuoda parikymppinen sisarensa pois Intiasta ja sponsoroida hänelle yliopistotutkinto Yhdysvalloissa tai Kanadassa -- näyttää vaihtoehto elämälle, jossa naisen tehtävänä on astua sukujen keskenään järjestämään avioliittoon miestään palvellen.
Tämä pysäytti hetkeksi ajattelemaan asioita. Esimerkiksi sitä, miten tämän kertomuksen maailma eroaa maailmasta jossa naistutkimus tutkii missä suhteessa transnationaali talous on globaalien transsukupuolisten ruumiiden merkityksiin ja muodostumisiin, ja vaatii "antitieteenalaisuutta" koska yliopisto on nykymuodossaan (hetero)normatiivinen tila ja paikka. Sen sijaan että vaivaisin päätäni enempää moisella, tyydyn katselemaan tätä videota jossa tiivistyy jotain transgender-tutkimusta niin paljon olennaisempaa meitä ympäröivästä maailmasta ja vallitsevasta todellisuudesta.
Samanaikaisesti, huolimatta siitä että hän on intialaisen ylemmän keskiluokan kasvatti, hänen intialaisessa mittakaavassa liberaalit vanhempansa ovat jo epätoivoisia 25-vuotiaan naimattoman poikansa suhteen ja yrittävät saada hänet astumaan järjestettyn avioliiton satamaan. Kirjoitin joskus aiemminkin siitä, kuinka intialaisessa kulttuurissa häät viikon kestävine aikatauluineen, tuhansine vieraineen ja lukuisine lahjoineen a'la uusi auto ovat niin kalliit että rikkaimmillakin perheillä on yleensä varaa naittaa lapsensa vain kerran. Keskiluokkaan kuulumisesta huolimatta Intian-setä ei ole esimerkiksi matkustanut kotimaansa ja Vancouverin lisäksi muualla elämänsä aikana muutamia työmatkoja lukuunottamatta.
Eräänä kauniina päivänä kyselin häneltä mitä hän aikoo tehdä kun Collegen keittiöstä saamansa $10 tuntipalkan sijaan hän alkaa nostamaan kuusinumeroista palkkashekkiään syyskuusta alkaen. Kenties avo-Mustang? Osakesijoituksia? Maailmanympärysmatkoja? Bling-blingiä?
Kenties. Ensimmäinen tavoite hänen listallaan oli kuitenkin tuoda parikymppinen sisarensa pois Intiasta ja sponsoroida hänelle yliopistotutkinto Yhdysvalloissa tai Kanadassa -- näyttää vaihtoehto elämälle, jossa naisen tehtävänä on astua sukujen keskenään järjestämään avioliittoon miestään palvellen.
Tämä pysäytti hetkeksi ajattelemaan asioita. Esimerkiksi sitä, miten tämän kertomuksen maailma eroaa maailmasta jossa naistutkimus tutkii missä suhteessa transnationaali talous on globaalien transsukupuolisten ruumiiden merkityksiin ja muodostumisiin, ja vaatii "antitieteenalaisuutta" koska yliopisto on nykymuodossaan (hetero)normatiivinen tila ja paikka. Sen sijaan että vaivaisin päätäni enempää moisella, tyydyn katselemaan tätä videota jossa tiivistyy jotain transgender-tutkimusta niin paljon olennaisempaa meitä ympäröivästä maailmasta ja vallitsevasta todellisuudesta.
posted by erityistutkija at 5:32 ip.
3 Comments:
Näytämme ymmärtävämme toistemme alojen tarpeellisuutta osapuilleen saman verran ;)
Jos itse mahtuu heteronormatiiviseen yhteiskuuntaan kuin pallo pyöreään reikään, saattaa olla vaikeaa ymmärtää, mikä tarve kenelläkään muulla on heteronormatiivista yhteiskuntaa tutkia ja kyseenalaistaa.
Mainittakoon vielä, että siinä ei ole mitään uutta, että sisarukset kustantavat toisensa ja myöhemmin vanhempiensa alämää ja elämää. Arvaa, miksi iso osa "laittomia" maahanmuuttajia on vaihtanut tapettia.
Oma tutkimukseni on toki juuri turhaa ja hetskua, mutta ainakin kommunikaatioalustamme on minun "alani" hengenluomuksi ja itse koen sen tarpeelliseksi. Luulisin että on ylipäätään mukavampi kyseenalaistaa, tiedostaa ja irtautua tieteellisen prosessin toiseutta sortavasta ikeestä kun teknologia tasoittaa oletettuja biologisia eroja :) Internetin uusnasse Halla-aho kirjoittaa yhteiskunnan heteronormatiivisuudesta provokatiiviseen tapaansa täällä.
Mitä tulee sisaruksiin ja laittomiin maahanmuuttajiin: nythän kyseessä on laillisesti (ihan ilman lainausmerkkejä) maassa oleva, korkeasti koulutettu ja länsimaiset arvot omaksunut, intialaisittain ylemmän keskiluokan edustaja, jonka vanhemmat ovat samoin intialaisittain liberaaleja -- ja jonka molemmat sisaret ovat yliopistossa ja vanhempi tekee uraa työelämässä. Nuoremman siskon tuominen Pohjois-Amerikkaan tuntuu vain olevan niin tärkeä asia, että kun tämän kunnianhimo ja GPA ei riitä opiskelustipendin saamiseen, eksoottinen Intian-setä kokee tarpeelliseksi itse sponsoroida hänet uudelle mantereelle. Kai se lopullinen motivaatio tälle aiheelle oli se, että kyseessä on eräs lähimmistä ystävistäni eikä Voima-lehden sivuilla näkyvä karikatyyri.
Piti oikein käydä tarkistamssa oliko "älämä" vain humoristinen ilmaisu vai kenties joku uudissana ja eufenismi. Niin se todellisuus konstruoituu.
Kirjoitusvihreiden vapautusrintama!
"alämää ja elämää" pitäisi muuten olla muodossa "opiskeluja ja elämää". Se on tää gradu/tenttipää...
Lähetä kommentti
<< Home