Teltta pystyyn

Itärannikolla asuvat syyttävät länsirannikon asukkeja westcoast-asenteesta. Sanovat että täällä ihmiset ottavat työn paljon lunkimmin, pukeutuvat miten sattuu ja panostavat lähinnä ulkoilma-aktiviteetteihin. En tiedä miten todenmukainen tuo kuva on, sillä vaikken ole hirveästi varsinaisia palkkaorjia täällä tavannutkaan, kyllä ne vähäiset datapisteeni ainakin suhteellisen pitkää päivää painavat.

Silti, joka ikinen kuukausi tuntuu kalenteriin osuvan ainakin yksi pitkä viikonloppu. Alkavan viikonlopun maanantai on British Columbia Day. Viimeistä pitkää viikonloppua ennen syksyn alkamista piti juhlistaa jotenkin, mutta koska olen täydellisen saamaton, suurten Tofino-seikkailujen sijaan lähden yhden yön camping-retkelle Grant Narrowsiin. Tarkoitus on meloa, patikoida, telttailla ja harrastaa proverbiaalista Budweiserin juomista. Jos onnistun jälkimmäisessä, uskoakseni minusta tulee enemmän kanadalainen kuin keskimääräisestä kanadalaisesta.

Laitoin termin "camping" kursiiviin koska näyttäisi siltä, että telttailu tarkoittaa täällä jotain hieman muuta kuin mihin olen tottunut. Suomessa telttailusta tulee mieleen partio-aktiivit ja kapiaiset jotka hyväntahtoisesti nauravat oranssille päivänkakkaran muotoiselle IKEA-muovilautaselleni, mutta täällä mukaan pakataan paikallismarketista ostettuja valmiiksi käsiteltyjä polttopölkkyjä (yksittäispakattuja kemikaaleilla käsiteltyjä ilmeisesti puristettuja logeja), valurautapaistinpannu ja vaahtokarkkeja. Telttailun tarkoitus on nauttia ulkoilmaelämästä, ei rehkiä. Katsoessani reittikuvausta näytti kuitenkin siltä, että jonkilaista työmäärääkin olisi luvassa.

Lainasin Navjotilta makuupussia ja Elenalta rinkkaa. Nyt istuskelen Verón asunnolla juomassa ravitsevaa keskiolutta. Alkuperäinen rendezvousimme epäonnistui koska tekstiviestini lähti Verón sijaan Tampereen Verotoimistoon. Paluu tapahtuu sunnuntaina. Näihin tunnelmiin.