Täkyjä vetämään [patalaput 1]

Aiempi patalappumääritelmä meni näin: "Sitä ei vaan opi. Ei usko vaikka olisi tosiasioiden pohjalta järkeillyt. Ei vaikka kuinka johtaisi aiemmista kokemuksista." Ensimmäinen käytännön esimerkki tästä olkoot tutkimuspaperit.

Kun lukee riittävän paljon tutkimuspapereita, etenkin jos toimii erinäisissä ohjelmatoimikunnissa kuten hyweellisen acateemisen iskurityöläisen pro bono -mielessä kuuluukin toimia, sitä kehittää kohtuullisen hyvän intuition sille millaista settiä on luvassa. Nimittäin en muista koskaan lukeneeni paperia joka olisi esitysmuotonsa (kieli, ulkoasu, johdonmukaisuus, viittauskäytännöt, jne.) puolesta silkkoa mutta sisältönsä (tutkimusongelma, metodi, evaluaatio, jne.) puolesta priimaa. Se nyt vain on niin että ne jotka viitsivät nähdä tarpeeksi vaivaa kunnollisen tutkimuksen tekemiseen osaavat myös paketoida sen tutkimuksen oikein eivätkä heitä hommaa läskiksi. Tämä ei tietenkään toimi toiseen suuntaan: hyvästä ulkoasusta ei seuraa välttämättä sitä, että paperi olisi kelvollinen, mutta ainakaan sitä ei vituta lukea.

Olen ollut pois ohjelmatoimikunnista viimeiset pari vuotta, mutta aina silloin tällöin eteen lyödään paperi arvioitavaksi. Tällä kertaa UAlbertan professori kiitteli käynnistä, voivotteli kun ei poika ymmärtänyt raahata ahteriaan alunperinkin Edmontoniin vuosi sitten kun kerran pyydettiin ja luvattiin maksaa viulut -- ja sitten pyysi arvostelemaan yhden lehteen tarkoitetun paperin.

Kyllä taas oli sellaista tuubaa että lauloin itsekseni "Miksi aina minä?". Niitä paria tuntia jonka aikana kirjoitin 1700 sanan tyrmäävän arvostelun verran kommentteja en saa koskaan takaisin. Niin tekisi mieli ottaa pari otetta siitä, miltä se pahimmillaan näyttää. Itse asiassa se ei mahdollisesti edes rikkoisi arviointiprosessin luottamuksellisuutta, koska jossain ihmeellisessä mielenhäiriössä googletin rainan kirjoittaneita herrasmiehiä vasta arvostelun jälkeen -- havaitakseni, että samainen paperi on jo julkaistu tänä vuonna lyhytpaperina, vieläpä Springerin LNCS-sarjassa. Miten helvetissä tämäkin on mahdollista? Helposti. Ensinnäkin paperi vaikutti niin huonolta ettei minulla käynyt mielessänikään että se olisi itse asiassa julkaistu jossain. Toiseksi, paperi edustaa periaatteessa poikkitieteellistä tutkimusta, joten on todennäköistä että alkuperäisen julkaisufoorumin arvioitsijat eivät ymmärtäneet mitä olivat arvioimassa. Tosin ylempänä mainitun paperin muodon ja sisällön välisen surkeuden välisen erittäin vahvan positiivisen korrelaation perusteella en voi muuta kuin taas ihmetellä niin kauhiast'.

Yhden pölkkypäisen liitteen lisäksi olivat tehneet sentään yhden muutoksen paperin otsikkoon: "...Object Oriented Design Models..." oli muutettu kirjaimellisesti muotoon "...Object Oriented Design Models [UML Diagrams]...".

Aina kannattaa heittää täkyjä veteen. Tuosta tulee mieleen eräs viime vuosikymmenellä Tampereen kunnallisvaaleissa Kokoomuksen listoilla vaikuttanut ehdokas, jonka vaalimainoksen velipoikani onnistui saamaan kommuuniinsa (köyhiin hervantalaisiin näitä lappuja ei sitten tuhlattukaan). Golf-asussa poseeraten kyseinen herrasmies julisti toimivansa "yksityisautoilun ja golfin puolesta". Paperin alalaidassa kohderyhmää vielä laajennettiin virkkeellä "PS. Eläkeläiset ja opiskelijat, ajan myös teidän asiaanne."

Tuo lappu olisi pitänyt säästää.