Nyt ei enää neuvotella

Kyllä Kanadassakin osataan: tuoreen uutisen mukaan kolme aseistautunutta miestä käveli Dawson Collegeen Montréalissa haavoittaen ainakin 20 ihmistä, kahdeksan ollessa kriittisessä tilassa. Kävin katsastamassa samaista opistoa taannoisella Montréalin reissullani, pääasiassa koska Veró sattui aikoinaan opiskelemaan siellä.

CBC:n uutisessa viitattiin myös Marc Lépineen josta kuulin ollessani peruskoulussa, mutta jonka ehdin jo autuaasti unohtamaan. Lainaus Wikipediasta kertoo seuraavaa:

As a teenager, Lépine had difficulty establishing and maintaining relationships with females and over time began to blame feminism for his problems to the point that he developed a pathological hatred of women. Lépine came to believe that it was women who had robbed him of his "rightful place" in the education system, and in the world.

On valitettavaa että Internetistä tuli koko kansan viidettä vasta 90-luvun jälkipuoliskolla. Ehkä Marc olisi tyytynyt purkamaan vihaansa uutisryhmissä ja kirjoittamalla omaa blogia, sen sijaan että olisi tappanut 13 ja haavoittanut 8 naisopiskelijaa huutaen "I hate feminists". Kaiken lisäksi kaikki hänen uhrinsa olivat kaikista mahdollisista vaihtoehdoista naispuolisia insinööriopiskelijoita: heitä jotka eräänkin Vihreän Liiton nuorisopolitiikon Telakan terassilla antaman lausunnon mukaan ovat naisia "vain ruumiiltaan" (samainen aktivisti toki piti sukupuolta ainoastaan sosiaalisena konstruktiona).

Mieleeni tuli Tyly puhe. Päätin juuri, että kun YUP:n levyni lojuvat koti-Suomessa, aion tylysti imuttaa muutaman levyllisen Martikaisen lyriikkaa.

Nazeja kiihoittava tidbitinä mainittakoot, että Marcin isä oli algerialainen muslimi.