Liiton miehet, osa II
Koska myös UBC:n ohjelmistopuolella riittää edelleen rahaa (eli projekteja), tutkimuslaboratorioni sai määrärahaa labran avokonttorin sisustuksen uusimiseen. Rahalla ostettiin mm. uusi kokolattiamatto ja lisää kalusteita. Remonttia ennen oli kovasti puhetta siitä, kuinka ahtaaksi käyneen labran työpisteiden sijoittelua voitaisiin järkeistää.
Remontin loputtua tutkijan tiedusteluun siitä, milloin uudelleenjärjestely voidaan viedä loppuun, tuli tyly vastaus: yliopiston laitosmiesten (UBC Plant Operations) yliopiston kanssa solmima työehtosopimus eksplisiittisesti kieltää yliopiston työntekijöitä siirtämästä huonekaluja itse. Kaikki järjestelyt tulee suorittaa laitosmiehiä käyttäen ja laitosmiehet laskuttavat jokaisesta työtunnistaan erikseen. Labra ei voi maksaa työtä itse vaan sen on anottava rahat pöytien siirtämiseen osastolta, ja koska se jo sai rahat mattojen uusimiseen, se ei poliittisista syistä voi enää anoa lisärahaa huonekalujen uudelleen järjestämiseen. Pitäisi olla tyytyväinen; muut laboratoriot ovat kuulemma kovin kateellisia meille uusista matoista. Ei pidä vaatia kuuta taivaalta.
Nurisin tästä aiemminkin kun minulle selvisi että asunnossani lauenneen automaattisulakkeen painaminen ja vessan loisteputken vaihtaminen vaativat laitosmiesten paikalle kutsumisen. Nyt sain kuulla venyttäneeni systeemiä äärirajoilleen myös töissä, kun siirsin pöytääni puoli metria saadakseni sähköjohdot paikoilleen. On se hyvä että pidetään huoli ettei lahtarit hypi naamalle. Sillä kuten tiedämme, niillä on patukka-armeija valmiina ja ne eivät epäröi lyödä eivätkä tappaa.
Välillä, itse asiassa varsin usein tuntuu siltä, että kaikesta sosialidemokraattisuudestaan ja pykäliin tukeutumisesta huolimatta Suomessa löytyy talonpoikaisjärkeä(*) ja joustavuutta keskimäärin enemmän kuin Kanadassa. Täällä nimittäin säännöistä ei poiketa, ei sitten millään.
(*) Esitän pahoitteluni kaikille urbaaneille feministeille ja erityisesti Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden Liiton jäsenille tästä ilmaisusta joka implisiittisesti esittää naiseuden rationaalisuuden vastakohtana.
Remontin loputtua tutkijan tiedusteluun siitä, milloin uudelleenjärjestely voidaan viedä loppuun, tuli tyly vastaus: yliopiston laitosmiesten (UBC Plant Operations) yliopiston kanssa solmima työehtosopimus eksplisiittisesti kieltää yliopiston työntekijöitä siirtämästä huonekaluja itse. Kaikki järjestelyt tulee suorittaa laitosmiehiä käyttäen ja laitosmiehet laskuttavat jokaisesta työtunnistaan erikseen. Labra ei voi maksaa työtä itse vaan sen on anottava rahat pöytien siirtämiseen osastolta, ja koska se jo sai rahat mattojen uusimiseen, se ei poliittisista syistä voi enää anoa lisärahaa huonekalujen uudelleen järjestämiseen. Pitäisi olla tyytyväinen; muut laboratoriot ovat kuulemma kovin kateellisia meille uusista matoista. Ei pidä vaatia kuuta taivaalta.
Nurisin tästä aiemminkin kun minulle selvisi että asunnossani lauenneen automaattisulakkeen painaminen ja vessan loisteputken vaihtaminen vaativat laitosmiesten paikalle kutsumisen. Nyt sain kuulla venyttäneeni systeemiä äärirajoilleen myös töissä, kun siirsin pöytääni puoli metria saadakseni sähköjohdot paikoilleen. On se hyvä että pidetään huoli ettei lahtarit hypi naamalle. Sillä kuten tiedämme, niillä on patukka-armeija valmiina ja ne eivät epäröi lyödä eivätkä tappaa.
Välillä, itse asiassa varsin usein tuntuu siltä, että kaikesta sosialidemokraattisuudestaan ja pykäliin tukeutumisesta huolimatta Suomessa löytyy talonpoikaisjärkeä(*) ja joustavuutta keskimäärin enemmän kuin Kanadassa. Täällä nimittäin säännöistä ei poiketa, ei sitten millään.
(*) Esitän pahoitteluni kaikille urbaaneille feministeille ja erityisesti Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden Liiton jäsenille tästä ilmaisusta joka implisiittisesti esittää naiseuden rationaalisuuden vastakohtana.
posted by erityistutkija at 10:13 ip.
3 Comments:
Sama meininki täällä Suomessa on, ainakin näin valtion laitoksessa: pöydät uuteen 6 hengen työhuoneeseen oli sijoitettu ympyrään, jossa me ei suostuttu niitä pitämään. Ei tarvittu ainoastaan äijiä siirtelemään huonekaluja vaan arkkitehti piirtämään pöytien paikat uudelleen. Lisäksi meitä varoitettiin siitä, että jos me itse siirrellään pöytiä, työpaikan vakuutus ei korvaa mahdollisia henkilövahinkoja.
Sitten kun piti asentaa unohtuneet verkkopiuhoja kuljettavat muoviputket katosta roikkumaan, niin piti ensin kutsua eri äijät purkamaan kattoa, koska sitä saa purkaa vain sen asentaneen firman äijät. Muoviputkiäijät siis voineet aloittaa hommiaan ennen kuin kiireiset katonpurkaajat ehtivät noin viikon kuluttua ottamaan pahaiset metalliritilät irti. Siinä meni sitten viikko ilman nettiä työpaikalla eli juuri mitään ei voinut tehdä. Että sellaista joustavuutta ja talonpoikaisjärkeä Suomessa:D
Kuulostaa jotenkin kovin tutulta... ettei vain kyse olisi Pohjoismaiden suurimman sisämaakaupungin ei-teknillisen yliopiston eräästä uudenkarheasta rakennuksesta? :)
Sehä se;) Mistäpäs arvasit?:D
Lähetä kommentti
<< Home