Redmonton

Terveisiä Edmontonista, Albertan provinssin pääkaupungista. Meterologi Pasasen sanoin täällä vallitsee koko kevään syyssää: vettä sataa kuin Esterin perseestä ja kaikkia vituttaa. Ostin lentoasemalla elämäänsä kyllästyneeltä liikaa tupakoivalta naiselta pullollisen vettä parin dollarin hinnalla, ja heti rahan annettuani tämä ruuvaa pullon auki ja kaataa nesteen muovikippoon. Kas kun nesteiden vieminen lentokoneeseen on tätänykyä kiellettyä. Katselin lentokoneen ikkunasta kuinka punaisilla "Fragile"-tarroilla varustetut laukut tiputeltiin liukuhihnan ohitse koneen ruumasta asfalttiin. En muista kirjoitinko siitä kuinka ne tuhosivat kuljettamani kitaran Toronton lentokentällä, mutta jos en, niin kirjoitan myöhemmin.

Tapasin tutkimusryhmän jäseniä ja oloni oli vartin jälkeen kotoisampi kuin vuoden nykyisessä tutkimuslabrassani nysväämisen jälkeen. Mielenkiintoisia tutkimusaiheita, sano. Kirjoitan lisää kun ehdin. Nyt pitäisi mennä kestittäväksi kaupungille hassunnimisen professorin kanssa.

Hotellin sijaan minut lyötiin lähellä UAlbertaa sijaitsevaan B&B-majoitukseen. Siinä missä taannoinen Waterloon hotelli ylitti kaikki odotukset, tämä on aika... no, erityinen paikka. Kitschiä piisaa enemmän kuin entisen asuntoni alakahvilassa Wanhassa Waniljassa -- en muuten koskaan tullut ajatelleeksi kuinka härskiltä tuo nimi kuulostaa. Täällä on sänky tulvillaan joitain saatanan teddykarhuja ja kultaisilla tassuilla varustetun kylpyammeen vieressä on joku pirun pinata-hevonen ja kaiken kukkuraksi lasinen joutsen-astia jossa on ruusun terälehtiä tulevaa kylpyäni varten. Semmoista.