Taas piti

Tämä itkuvirsi tuli kirjoitettua taannoisena viikonloppuna.

Tällaistako Selvityjät-sarjaa se sitten oli viikosta toiseen, se kulauttamisesta toipuminen? Ei ihme että ahdistaa kun ruumis jekuttelee ja toimii vastoin herransa tahtoa. Ravintolassa se yht'äkkiä kauhukseni tilaa jotain diabolista kuten olminvalkean ryynimakkaran ja vasta tarjoilijan poistumisen jälkeen vapaa tahto laskeutuu takaisin päälleni. Alistunut "voi perkele" valuu huulilta kuin nuuska jutin suusta.

Perjantainen, järjestyksessään kolmas huoneryömintäni sisälsi bacchuksen palvontaa ja kinastelua ihmisten oppimispotentiaalista. Lauantaina kampuksen ylle laskeutui jotenkin tarpeettoman henkilökohtaisen oloinen sumu joka verhosi alleen kaiken elävään viittaavan ja ajoi minua etsimään turvaa UBC:n kirjaston loputtomille käytäville. Yritin lainata kirjaa mutta selvisi korttini on vanhentunut kuusi kuukautta sitten. Ja että minua ole henkilöstörekisterin mukaan edes olemassa. Nöyryytettynä poistuessani varasportit alkoivat äänekkäästi syyttämään minua ryöväyksestä. Yleisön tuijottaessa, rosmosireenin huutaessa ja turvamiehen askeltaessa paikalle ruumiini tietenkin päätti että nyt olisi hyvä paikka alkaa nauramaan. Niin kuin nyt yleensäkin tapoihin kuuluu, etenkin hautajaisissa ja taidespektaakkeleita seuratessa. Mieleeni tuli Tom Mix ja menehtyminen. Jouduin luonnollisesti purkamaan reppuni sisällön kaiken kansan nähtäville. Pitsalaatikon puoliksisyöty sisältö valui housuilleni väkevästi tuoksuen.

Palasin asuntolaani turvaan ja muistin että minulla oli puolikas jäätelöä jäljellä alakerran yleisen keittiön pakastimessa. Toden totta: saman pakastimen samalla hyllyllä samassa viinakaupan kassissa sama jäätelö... joka oli täynnä. Iskemätön pakkaus. Tiesin syöneeni puolet jäätelöstä, mutta nyt se oli täynnä. Tuijotin jäätelöä kymmenisen minuuttia, kunnes päätin silti syödä sitä ja lähettää valittelusähköpostin Collegen listalle jossa ilmoitin jäätelökei'un (ei -keiju!) täyttäneen purkkini ja pyysin kei'ua ilmoittautumaan. Jätin vielä lapun kei'ulle jääkaapin oveen. Sain lukuisia vastauksia joissa minua mm. kehoitettiin palaamaan takaisin puhtaan tupakan pariin ja olla polttamatta mitä ikinä yrttiä sitten sattuisinkin polttamaan.

Sunnuntaina tajusin, että olin syönyt jäätelön ihan omin pikku kätösin jo edellisellä viikolla ja ostanut uuden pakkauksen tilalle. Minä olen siis itse jäätelökei'u.