Musiikkia Saatanasta

Eksoottinen Intian-setä, yksi tämän semifiktiivisen verkkopäiväkirjan hahmoista, lähti Intiaan ennen lokakuun lopussa alkavaa Seattlen pestiään. Minulle jäi käteen pitkäaikaislainaan jätetty kitara. Pitäisiköhän opetella soittamaan? En koskaan oppinut veivaamaan sähkökitaraa.

Muistan kuinka eräs kummallisesti pukeutunut naapurintyttö kuunteli aikoinaan yhä uudelleen ja uudelleen kummallisen vetoavaa kappaletta jossa laulettiin hauskasti "pissan padi". Myöhemmin kaveri kiikutti näytille ostamansa kasetin jonka soittajien uskoin olevan (pelottavan näköisiä) naisia. Pian paikallisesta levyliikkeestä kiikutettiin ensimmäinen vinyyli. Siitä se idea sitten lähti.

Ala-asteikäisenä juniorit musisoivat KISSin tahdissa lukittujen ovien takana ilmakitaraa rämpyttäen. Rättejä sidottiin käsiin ja jalkoihin, ja sifongin puutteessa rekvisiitaksi kelpasivat t-paidat ja pitkät kalsarit(!). Sanat opittiin foneettisesti ulkoa. Nololtahan se tuntui vuosia myöhemmin, kun kasetin löydettyään huomasi osaavansa sanat ulkoa mutta ymmärtävänsä ensimmäistä kertaa mitä se "Uh all night" mitä kirkkaalla lapsenäänellä tuli lauleltua oikein taas tarkoittikaan.

Tähän voi lainata seuraavaa seinäjokilaisen koululaisen Henrik Pohjolaisen haastattelua (Via Junakohtaus):

- Tiedätsä sitä mistä esimerkiksi tää KISS yhtye tai muut heviyhtyeet laulavat, nehän on englantilaisia ne sanat? Tiedäksä mitä ne sanoo näissä lauluissa?
- Tiedän.
- No mitä?
- Ne kiroilee!

Totuudellisuutta.