Metkula

Informaatio pikkujalan tämänkertaisesta vipattamisesta saapui muutaman päivän viipeellä. Irrallisten datapisteet kirjasivat mm. sen, että Erityistutkija ryysti pullollisen viiniä ja heittäytyi tanssilattioiden Werther's Originaliksi erästäkin mikrobiologia riiaamaan. Samoin tieto kertoo nelihenkisen CS-ryhmän siirtyneen hiomaan läskityksen pyramidia Yaletownin panimoravintolaan. Tai kuten sana kuului:

Luonnollisesti join jatkoilla kirjaimellisesti enemmän kaljaa kuin muut kolme sitkeää taistelijaa yhteensä. Siinä menivät sitten ruokarahat.

Vasta myöhemmin selvisi, mihin ne ruokarahat menivät.

Rehellinen kulautus on sen verran harvinaista herkkua täällä päin maailmaa että Konkari, jolle ulkoistan näitä toimintoja, on ollut lähes toimettomana. Tällä kertaa soppakonsultti oli kuitenkin astunut kuvioihin hoitelemaan paikat kuntoon. Onneksi sentään aika miedosti ja vasta loppusuoralla.

Täydellä tuopilla varustettu konkari lähti metkuilemaan "no älä ny"- ja "ei mennä!"-sapluunalla ovimiehen saapuessa ilmoittamaan baarin olevan suljettu. Kun tyypillisellä huumorintajulla varustettu ovimies ilmoitti olevansa vapaa-ajallaan ja ettei hänelle enää makseta mukavana olemisesta, Konkari pyrki yks'kantaan kaulailemaan ovisepeä ja ilmoitti muuttavansa tämän luokse asumaan. Sepen ärtyessä lisää Konkari ehdotti seurueensa isoimmalle jäsenelle että tämä voisi viimeistelellä juopottelua häiritsevän Sepen samalla kun Konkari viimeistelisi tuoppinsa.

Ryhmän siirrettyä itsensä ja etenkin Konkarin ulos, katsoi tämä vielä parhaaksi uhota suureen ääneen pystyvänsä yllättämään poken homokahmaisulla ja pysyvänsä ainakin 10 sekuntia hengissä. Kun omalta ryhmältä kävi käsky hiljentyä, tätä seurasi (onneksi epäonnistunut) satunnainen kahmaisuyritys kadun puolella.

Seuraavaksi ryhmä löysi hortonomiksi julistautuneen Konkarin keskittymästä läheisen kukkaruukun istutuksiin.

Ne rahat? Ne heitettiin tietenkin perinteitä vaalien ulos auton ikkunasta.

Vuosikymmen sitten oli näet hetken aikaa muodikasta ajaa taksilla baarista toiseen määreellä "Mikä on lyhin reitti? Ei sitä." Taksista jaettiin rahaa Hämeenkadulla tallaaville köyhille. Kerran taksilla ajettiin Särkänniemen parkeille. Kuski ei kuitenkaaan suostunut lähettämään mersuaan, totesi vain pois ajaessaan lakonisesti: "Kyllä mäkin täällä nuorena kävin, pojat, mutta mulla oli oma auto!" Nahka antoi kuljettalle 50 penniä tippiä jotta tämä voisi ostaa itselleen "jotain hyvää". Sökön syytä, kaikki tyynni.

[Metahuomio: tämän blogin pitäjä alkaa panhuiluineen ja rahanviskoiluineen vaikuttaa jo harvinaisen tyhmältä perkeleeltä.]