Kysymys
Onko se opettaminen oikeasti kivaa?
posted by erityistutkija at 12:04 ap.
keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006
Tietoja minusta
- Nimi: erityistutkija
- Sijainti: Tampere (Vancouver), Pirkanmaa (B.C.), Finland
Previous Posts
- Tyhmyys, rumuus, anteeksipyyntö
- Akateeminen portfolio
- Sixty-fifty eli hyökkääkö Yhdysvallat Iraniin?
- Orchard
- Horticultur 3
- Ystäväni Ted
- Asiakas on aina oikeassa
- Luvassa asioita
- Sivistynyt ihminen osaa soittaa soitinta
- Viiden millijonin sensitiivisyyskoulutus
7 Comments:
Opetus on kivaa silloin, kun tuntee hallitsevansa tilanteen. Näinä hetkinä voi pitää puheessaan vähän pitempiä taukoja kuin normaalisti ja kuulostella luentosalin hiljaisuutta. Opiskelijoista näkee kuinka he imevät tietoa itseensä.
Opettaminen on kamalaa, silloin kun huomaa luulleensa osaavansa asian kuin vettä vaan, ja huomaa puhessaan, että nyt pieleen menee. Luentosalissa on pientä pulinaa ja toivoo, että olisi itse jossain muualla.
Luentoihin valmistautuminen on aina kamalaa, mutta jälkeenpäin on yleesä mukava olo. Jännittämiseen ennen luentoa tottuu, mutta eroon siitä ei pääse.
VV
On se ihan mukavaa puuhaa, mutta vaatii varsinkin massakursseila aika paljon työtä, jos homman aikoo hoitaa kunnolla. Oikeastaan parasta opettamisessa työnä on, että kun opetustilanne on ohi, se on ohi. Asialle ei voi tehdä enää mitään.
Ei.
R.
Tässä se prosessi jolla tulin laitokselle ja kovasti kettuilua aiheuttanut erikoistutkijuus palaa puremaan minua takalistoon. Kun ensin minut vapautettiin kaikesta opetusvastuusta, ja kun tämän jälkeen kuunteli ympärillä ihmisten kateellista ipitystä siitä kuinka opiskelijat ja kurssit vievät tutkimukselta kaiken ajan, päättelin että minun kannattaa pitää käteni erossa opetuksesta.
Triviaali virhehän tuo oli näin jälkikäteen ajateltuna, mutta jälkiviisaus on muutekin sitä paremman laatuista viisautta. Olisi ollut hyötyä muutamaankin otteeseen elämässä ajatella etukäteen eikä jälkikäteen. Jos tulen takaisin niin pakko on vetää joku iljettävä kurssi.
Itse asiassa ne ajattelivat tarjota minulle OKP:ta, mutta venkoiluni ja Täyden Professorin välistäveto varmistivat sen, että pesti meni Etelä-Afrikkaan. Ei sinänsä harmita, vaikka olisivathan ne voineet varoittaa etukäteen.
Osasiko Etelä-Afrikka muuten haastaan suomen kieltä? Ainoa kontaktini häneen oli se, että me harrastimme silloin tällöin nikotiinin piikittämistä samaan aikaan, häveliäästi siipien päissä.
"Osasiko Etelä-Afrikka muuten haastaan suomen kieltä?"
Ei.
VV
Tarkennetaan vielä aiempaa lyhyttä kommenttiani siten, että aiemmin opetus tuntui kivalta, mutta nyttemmin olen kokolailla kurkkuani myöten täynnä. Erityisesti tenttien tarkastaminen jäytää sisimpääni.
Mutta minä olenkin mm. luennoinut eräänkin laatimani kurssin nyt viisi kertaa peräjälkeen ja pitänyt mainitsemasi OKP:n harjoitukset muistaakseni seitsemänä eri lukuvuonna. Eikä siinä todellakaan ole kaikki.
JP:hen verrattuna olen silti pahainen harrastelija, ja jos JP kerran ei vihaa opetusta, niin varsinainen vika lienee minussa eikä opetuksessa.
R.
On, kunhan pysyy kohtuukäytön rajoissa.
Tenttien tarkastaminen on kyllä aika piinaavaa.
Lähetä kommentti
<< Home