Sixty-fifty eli hyökkääkö Yhdysvallat Iraniin?

Kyllä, jos jotain on päätteleminen amerikkalaisessa mediassa kasvavaan tahtiin kuuluvista huolestuneista äänenpainoista koskien Iranin muodostamaa uhkaa maailmanrauhalle. Sinänsä tämä ei ole mitään uutta: Irakin hyökkäyksen alettua John Bolton antoi Israelissa myöhemmin julkisuuteen vuotaneen lausuman jossa todettiin eksplisiittisesti että Iran (ja Syyria) ovat seuraavat vapautettavat kohteet. Myöhemmin, Irakin sodan perusteiden osoittauduttua tekaistuiksi ja itse sodan epäonnistuttua käytännössä kaikilla muilla osa-alueilla paitsi Saddamin hallinnon kukistamisessa, on näkynyt ajatuksia ettei Yhdysvalloilla ole yksinkertaisesti resursseja saati halua laajentaa sotatoimiaan Lähi-Idässä.

Sodan välttämiseen on luonnollisesti suuri joukko hyviä perusteluita ihan reaalipoliittisesta näkökulmastakin ajateltuna, puhumattakaan eettisestä näkökulmasta. Sodan kustannukset ja vaikutukset tulisivat olemaan suuret. Irak sitoo tällä hetkellä suuren joukon Yhdysvaltojen joukoista eikä Irakin tilanteelle ole näköpiirissä nopeaa ratkaisua. Hyökkääminen ilman erittäin hyvää perustelua ei saisi kansainvälistä tukea, etenkin Irakin sodan perusteiden osoittauduttua vääriksi. Lisäksi etenkin Kiina ja Venäjä tukevat Irania (tosin vain poliittisesti ja tiettyyn pisteeseen saakka). Suurin osa Iranin ydinlaitoksista – siis ydinvoimalateknologialaitoksista – on hyvin suojattu, ja osa voi olla piilossa, joten pelkät ilma- ja ohjusiskut eivät todennäköisesti riitä tuhoamaan näitä laitoksia halutulla tarkkuudella ja teholla.

Lisäksi voidaan esittää kysymys siitä, olisiko Iran mahdollisella ydinaseella oikeasti merkitystä. Iran todennäköisesti pyrkii ns. threshold-valtioksi, siis valtioksi jolla on periaatteessa kyky valmistaa ydinase lyhyellä varotusajalla. Hyvä esimerkki tällaisesta valtiosta on esimerkiksi Japani, jolla on eittämättä kyky varustautua hyvin lyhyessä ajassa mikäli tämä on tarpeen. Mikäli Iranilla olisi ydinase, sillä ei silti olisi mitään realistista syytä tai mahdollisuutta käyttää sitä. Pelkästään Israelin ydinasearsenaali mahdollistaa täydellisen toisen aallon hyökkäyksen ydinsukellusveneistä käsin. Isku tarkoittaisi täydellistä itsemurhaa, jonka seurauksena miljoonat muslimit menettäisivät henkensä ja Israel mitä suurimmalla todennäköisyydellä tuhoaisi muslimien pyhät paikat kuten Mekan ja Medinan.

Sodan sijaan talouspakotteet toimivat erittäin hyvin vielä Iranin kokoista valtiota vastaan (toisin kuin esimerkiksi Intiaa; ajatus Intian 1.2 miljardin ihmisen saartamisesta haudattiin pikapuoliin tämän hankittua ydinaseen ja kansainvälinen yhteisö tyytyi heiluttamaan nyrkkiä -- Pakistanin kohdalla ei enää edes yritetty). Esimerkiksi Irakin vastaiset pakotteet toimivat (suurimmaksi osin) erittäin tehokkaasti, niin että Yhdysvaltojen hyökätessä Iranin armeija ei ollut enää taistelukykyinen (tavanomaisia jalkaväkijoukkoja lukuunottamatta, ja nämä joukot olivat myös varsin heikkoja).

Huolimatta valtataistelusta, lähes yksikään maa ei halua Iranista uutta ydinasevaltiota, jonka vuoksi talouspakotteiden aikaansaaminen on realistinen keino painostaa Irania. Sen sijaan ilman oikeaa provokaatiota tehdyn hyökkäyksen jälkeen on selvää että Irania ei voida saartaa. Iran on pääsääntöisesti shiia-muslimien hallussa, kun taas ympäröivät alueet ovat sunni-muslimien hallitsemia alueita. Naapurivaltiot eivät myöskään halua Iranista ydinasevaltaa, joten Iranin mahdollinen ydinasepelote voisi käynnistää asevarustelun lähi-idän alueella.

Riippumatta hyökkäyksen laadusta (pelkät ilmaiskut vs. täysmittainen sota), Iran vastaisi hyökkäykseen käyttämällä vaikutusvaltaansa mm. Irakissa ja Palestiinassa, ja aiheuttaisi alueella vielä suurempaa levottomuutta. Lisäksi on kuulunut samalaista toiveajattelua siitä, että iranilaiset nousisivat kapinaan hallitustaan vastaan. Mielenosoituksia on, kuten juuri hetki sitten kun iranilaiset opiskelijat keskeyttivät Iranin presidentin Ahmadinejadin puheen ja polttivat tämän kuvia. Iran on kuitenkin etnisesti ja uskonnollisesti yhtenäinen ja kansalliselta itsetunnoltaan aivan liian vahva valtio, että ulkopuolisen tahon aloittama hyökkäys (käytännössä valloitussota) saisi sympatioita puolelleen, päin vastoin.

On kuitenkin joukko syitä, joilla hyökkäystä voidaan perustella. Näitä ydistää usko siihen, että Iranin kyky valmistaa ydinase aiheuttaisi niin suuren siirtymän Lähi-Idän alueen valtatasapainossa, että sota kannattaa pidemmällä aikavälillä käydä huolimatta lyhyen aikavälin kustannuksista.

Vaikka Irakin sota on ilmeisistä syistä huomattavan epäsuosittu, yleisen mielipiteen saaminen sodan taakse Yhdysvalloissa tuskin muodostuu oikeasti ongelmaksi. Tarvitaan vain sopiva tapahtuma, todellinen tai epämääräinen, joka toimii katalyyttinä ja kääntää tilanteen. Näin on tehty lukuisia kertoja aiemmin ja näin tullaan varmasti tekemään myös tulevaisuudessa.

Yksi olennainen asia on se, että sekä republikaanit että demokraatit näkevät ydinaseella varustautuneen Iranin liian suurena uhkana, vaikka painotukset ovat ehkä hieman erilaiset. On itse asiassa varsin oletettavaa, ettei vallan vaihtuminen Valkoisessa talossa välttämättä muuta tilannetta ratkaisevasti.

Bushin doktriini syyskuun 11. päivän jälkeen on ollut taistelu terrorismia vastaan. Tämä määrittelee Iranin automaattisesti roistovaltioksi, ja roistovaltion muuttumista ydinasevaltioksi ei yksiselitteisesti voi hyväksyä. Lisäksi vallalla on ollut ns. 1% ajatus: jos on olemassa 1% mahdollisuus että jokin taho on uhka Yhdysvaltojen turvallisuudelle, se on eliminoitava. Bush (ja koko New American Century) näkevät Yhdysvalloilla olevan historiallisen roolin vapaan maailman johtavana valtiona. Lisäksi Bushin hallinnolla on vielä kaksi vuotta aikaa toteuttaa politiikkaansa, eikä sillä ole enää käytännössä hävittävää. Niin CIA:n kuin kansainvälisen atomienergiajärjestön mukaan Iranilla ei ole tarvittavaa teknologiaa eikä valmiutta valmistaa ydinasetta, ja esimerkiksi löydetyt todisteet plutoniumin jäänteistä on toistaiseksi vahvistettu olevan kotoisin Iranin hankkimasta rauhanomaisesta ydinvoiman tuottamiseen tarkoitetusta materiaalista. Toisaalta, CIA:n mukaan myöskään Irakilla ei ollut joukkotuhoaseita, mutta Bushin hallitus ei ottanut tätä ns. linjaan sopimatonta näkemystä huomioon. Samoin niin sanotun Irakin komitean raporttia ollaan aktiivisesti hautaamassa.

Yhdysvalloilla (ja länsimailla yleisemmin) on lähi-idän alueella erittäin vahva valta-asema, ja tätä ei haluta menettää. Mikäli Iranilla olisi ydinase, tai mahdollisuus ydinaseen tuottamiseen, tämä tarkoittaisi sitä että Iran tulisi ottaa huomioon aluetta koskevissa päätöksissä. Vielä tärkeämpää tämä on Israelille, jolla on erittäin vahva erityisasema Yhdysvalloissa. Iranin presidentin Ahmadinejadin retoriikka puhuu jatkuvasti Israelin tuhoamisesta, joskin on täysin epäselvää miten näitä puheita pitäisi oikeasti tulkita. Lisäksi on esitetty väitteitä, joiden mukaan Ahmadinejad olisi ns. mahdilainen joka voisi käyttää ydinasetta apokalyptisen skenaarion luomiseen joka edesauttaisi paratiisin tuloa maan päälle ja vääräuskoisten tuhoa (tämä on yhtä lailla spekulaatiota, eikä tunnu olevan mitään erityistä syytä olettaa että tämä skenaario olisi todennäköinen).

Ajatus ydinvoimavaltiosta on huomattavan suosittu Iranissa. Jos johdetaan tuntoja esimerkiksi Intiasta ja Pakistanista, myös ydinase oli erittäin suosittu (on esitetty arvioita että 98% intialaisista olisivat olleet oman ydinaseen kehittämisen kannalla). Ydinmateriaalin tuottaminen ole kuitenkaan ole välttämätön esiehto jonkintasoisen ydinarsenaalin rakentamiseksi Neuvostoliiton hajottua käytiin jo pitkään spekulaatiota, jonka mukaan entiset neuvostotasavallat joilla oli käytössään ydinaseita, olisivat toimittaneet näitä aseita Iranille -- ja osa näistä valtioista on itse asiassa historiallisesti hyvin lähellä Irania, esimerkiksi Tadžikistan.

Tätä mietimme pienissä päissämme, kun Shaun, syyskuun 11. päivän jälkeiseen Amerikkaan (ja epäonnistuneisiin melontaretkiin) erikoistunut historioitsija kävi pitkästä aikaa kääntymässä Collegessa. Shaunin arvio ei tosin ollut fifty-sixty vaan 60%-40%. Jäämme kiinnostuneena odottamaan, mitä tuleman pitää. Itselläni on joukko iranilaisia ystäviä, joista osa on menossa joulun ajaksi lomalle kotimaahansa. Ovat hieman vakavan oloinen joukkio.