On päättänyt olla myöntämättä
Tutkimushankkeeni otsikkoon tuhrautui 92 merkkiä, kun taas kieltävään päätökseen riitti 89 merkkiä. Kielteinen rahoituspäätös oli odotettu: arvioin läpimenon todennäköisyydeksi 0.05, joten en ole lainkaan pettynyt. Otin hakemuksen kirjoittamiseen tuhraantuneen ajan lähinnä ammatillisena harjoituksena, jälleen kerran. Naurattaa vain tuo ilmoitus päätöksestä: on päättänyt olla myöntämättä Teille rahoitusta hakemaanne tarkoitukseen.
Professorit ja akateemiset työläiset noin yleensäkin ovat kuin yksityisyrittäjiä. Raha on kiven alla ja kilpailu rajoitetuista resursseista on kovaa. Itseään pitää osata markkinoida ja kampittaa vastustajat. Menestyvän akateemisen työläisen eräs olennainen taito on kyky hankkia rahoitusta, siis taito kirjoittaa oikeanlaisia hakemuksia ja myydä projekteja teollisuudelle, TEKESille ja Akatemialle. Professorilla jolla ei ole tutkimusrahoitusta ei ole myöskään tutkijoita, eikä näin ollen tutkimusta.
Paras tapa oppia tekemään menestyviä hakemuksia olisi päästä lukemaan läpi menneitä hakemuksia. Valitettavasti hakemukset ovat yleensä luottamuksellista tietoa. Niinpä voin kerrankin olla onnellinen jouduttuani nakituksen kohteeksi: kanadalaisen tutkimuksen suurinta prestiisiä nauttiva rahoitusinstanssi NSERC ilmoitti -- ei pyytänyt vaan härskisti ilmoitti -- odottavansa minulta asiantuntija-arviota erään keskisuuren tutkimushankkeen kelvollisuudesta. Arvion tekeminen tulee todennäköisesti kestämään muutamia päiviä, mutta nyt minulla on kerrankin mahdollisuus nähdä miltä muiden tekemät hakemukset näyttävät. Sen verran papereita selatessa ehdin jo vilkaisemaan, että hakija ei ole ensimmäistä kertaa asialla.
Olen akateemisen urani aikana onnistunut kahmimaan tutkimusrahoitusta sellaiset 15.700€. Ehkä opin kähmimään paremmin tulevaisuudessa. Tästä rahamäärästä muuten vain 1.700€ on edes epäsuorasti veronmaksajien lompakosta varastettua rahaa. Valitettavasti, koska sosialidemokratian syöttiläänä teidän kuuluisi rahoittaa minua. Hävetkää, kun ette parempaan ole pystyneet.
Tilitiedot saa konttorin puolelta.
Professorit ja akateemiset työläiset noin yleensäkin ovat kuin yksityisyrittäjiä. Raha on kiven alla ja kilpailu rajoitetuista resursseista on kovaa. Itseään pitää osata markkinoida ja kampittaa vastustajat. Menestyvän akateemisen työläisen eräs olennainen taito on kyky hankkia rahoitusta, siis taito kirjoittaa oikeanlaisia hakemuksia ja myydä projekteja teollisuudelle, TEKESille ja Akatemialle. Professorilla jolla ei ole tutkimusrahoitusta ei ole myöskään tutkijoita, eikä näin ollen tutkimusta.
Paras tapa oppia tekemään menestyviä hakemuksia olisi päästä lukemaan läpi menneitä hakemuksia. Valitettavasti hakemukset ovat yleensä luottamuksellista tietoa. Niinpä voin kerrankin olla onnellinen jouduttuani nakituksen kohteeksi: kanadalaisen tutkimuksen suurinta prestiisiä nauttiva rahoitusinstanssi NSERC ilmoitti -- ei pyytänyt vaan härskisti ilmoitti -- odottavansa minulta asiantuntija-arviota erään keskisuuren tutkimushankkeen kelvollisuudesta. Arvion tekeminen tulee todennäköisesti kestämään muutamia päiviä, mutta nyt minulla on kerrankin mahdollisuus nähdä miltä muiden tekemät hakemukset näyttävät. Sen verran papereita selatessa ehdin jo vilkaisemaan, että hakija ei ole ensimmäistä kertaa asialla.
Olen akateemisen urani aikana onnistunut kahmimaan tutkimusrahoitusta sellaiset 15.700€. Ehkä opin kähmimään paremmin tulevaisuudessa. Tästä rahamäärästä muuten vain 1.700€ on edes epäsuorasti veronmaksajien lompakosta varastettua rahaa. Valitettavasti, koska sosialidemokratian syöttiläänä teidän kuuluisi rahoittaa minua. Hävetkää, kun ette parempaan ole pystyneet.
Tilitiedot saa konttorin puolelta.
posted by erityistutkija at 9:21 ip.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home