Järkikääpiöiden melontaretki

Erityistutkija avasi akateemisen melontakauden neljän kolleegan kanssa Deep Coven maisemissa. Koska mukana oli ensikertalaisia ja muutenkin ei-koskaan-kajakissa-istuneita, tarkoituksena oli suorittaa leppoisa piipahdus neljän kilometrin päässä olevalle Racoon Islandille. Kyseessä piti olla ns. pomminvarma kohde, koska Racoon on ensimmäinen kahdesta pohjoissuunnassa olevasta saaresta ja lisäksi matkassa oli eräs kyseisen reissun jo aiemmin suorittanut herrashenkilö. Vuokraamon mukaan matkaan sopi varata kaksi ja puoli tuntia aikaa.

Ilma oli kaunis, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lumihuippuiset vuoret reunustivat Indian Armin vesistöä. Saarta vain ei tuntunut näkyvän missään. Huomatessani että myötäaallokko kulki nopeammin kuin oma kajakkini kävi kiusallisen selväksi, että superedistyneen melontatekniikan sijasta matkaamme siivitti huomattavan railakas myötätuuli. Sitä saarta ei edelleenkään näkynyt missään. Unohdin huoleni paluumatkan mahdollisesta raskaudesta, kun vihdoin törmäsimme speksit täyttävään rantautumispaikkaan. Matka-aikaa ehti kulumaan juuri toimistossa arvioidut kaksi ja puoli tuntia, vaikka epämääräisesti muistelinkin heidän laskeneen mukaan myös paluumatkan. Pysähtymispaikalla oli leiriytynyt seestyneempi melonnan harjoittaja, joten kävimme kysymässä häneltä kuinka kaukana etsimämme saari mahtoikaan olla. Niinpä. Racoon Islandin sijaan olimme Berg's Landingissa, lähestulkoon ulkona ostamaltamme kartalta.

Auringossa makailun ja einehtimisen jälkeen aloittamamme paluumatka osoittautukin sitten riemukimaraksi. Kun olin puskenut noviisit vesille, sivuaallokko täytti kajakkini vedellä nopeammin kuin ehdin irtautumaan rannasta. Muutaman minuutin pumppaamisen jälkeen erinomaisesti synkronoitunut Livia-Shaun-kaksikko oli jo lähes kadonnut horisonttiin. Meloin aikani Tibin ja Navjotin kumppanini kanssa, joista jälkimmäinen valitteli jo ensimmäisen vartin jälkeen väsymystään ja alkoi jäämään jälkeen seurueestamme. Päätin lopulta tähdätä ensimmäiseen näkyvään niemeen kertavedolla ja tämän jälkeen odotella em. parivaljakkoa. Arviointikyvystäni kertoo paljon se, että tavoittelin yhtä perkeleen mäntyä sellaiset neljäkymmentä viisi minuuttia. Olin itse asiassa lähes varma että kyseessä oli pelkkä kangastus, kunnes lopulta sain itseni niemen vieressä olevalle laiturille levähtämään. Kangastusmielikuvaa vahvisti ökyhuvilasta välittömästi kimppuuni rynnänneet vahtikoirat. Edes levätä ei saa rauhassa.

Kaksikko oli kadonut edestäni kauas horisontin taakse ja yksiköt puolestaan jääneet jonnekin kauas taakseni, joten ohjelmassani seurasi kaksi yksinäistä, kiroilun täyttämää tuntia. Typerä aurinko alkoi laskemaan vuorien taakse, selkää poltti ja ranne huusi armoa. Rakkoni lähestyi räjähtämispistettä mutta rantautumispaikkaa ei löytynyt mistään. Ökyveneet ohittelivat vasemmalta ja oikealta suorittaessani elämäni ensimmäistä onnistunutta sorsastusta. Muistutus itselle: hanki uusi juomapullo punttisalille. Manailin ahteri märkänä ja taisin heikoimmalla hetkelläni toisintaa suomalaiskansallista patetiaa samalla tihrustellessani suolaveden tahrimien aurinkolasieni takaa niemeä toisensa perään, mutta maalialuetta ei vain näkynyt missään. Kun lopulta löysin määränpääni, en olisi todennäköisesti kyennyt melomaan enää kilometriäkään. Hajoamisen määrä kulminoitui huomatessani, että alkuperäinen määränpäämme sijaitsi suoraan lähtöpaikan edessä.

Satamassa mietin lähettäväni moottoriveneen etsimään perästäni jääneitä kaveruksia, mutta päätin antaa heille puoli tuntia lisäaikaa, jonka lähes loppuessa mestarit lopulta ilmestyivätkin horisonttiin. Sisäinen sankarini koki pienimuotoisen kolauksen, sillä eksoottinen Intian-setä Navjot oli viimeisen tunnin ajan hinannut köydellä matkalle täydellisesti katkennutta Tibiä. Yritin nostattaa tunnelmaa mainitsemalla jotain valkoisista herroista ja oikeaoppisista maailmanjärjestyksistä, mutta sain vastaukseksi vain ärtynyttä mutinaa. Jälkimmäinen tarjosi kaleeriorjalleen sentään joviaalisti illalisen rantaravintolassa.

Viralliset Tulokset: kaksikkosarjan voittajat Shaun ja Livia olivat maalissa noin kuuden tunnin matka-ajan jälkeen, yksikkösarjan ainoa osallistuja Erityistutkija oli maalissa 15 minuuttia tämän jälkeen, ja kahden kaksikon hinaussarjassa Navjot ja Tibi saapuivat maaliin 30 minuuttia tämän jälkeen.

Ai niin, se matka: kahdeksan kilometriä kolmekymmentä kaksi kilometriä. WTF?!

Käsissä on ns. käytännön osaajien rusketus, kämmenistä ja jalkapohjista nahka irronnut ja vasen ranne on turvonnut käyttökelvottomaksi. Isille terveisiä, ensi kerralla luetaan sitä perkeleen karttaa.