Lyhyesti II

Kolmaskin haastattelu meni varsin hyvin. Kun työn kuvaus tarkentui, kävi selväksi ettei tekninen osaamiseni ole nykyisessä muodossaan yhteensopiva toimenkuvan kanssa. Tohtoroitumisesta osoittautui kuitenkin olevan hyötyä, päinvastaisesta pelosta huolimatta, sillä 1. ja 3. haastattelija olivat kaivaneet tutkimuspapereitani esille haastattelua varten. Ja vaikka yhteen tiettyyn tekniseen aspektiin keskittynyt haastatteluni 2. haastattelijan kanssa meni penkin alle -- en edes ymmärtänyt kaikkia kysymyksiä -- tohtorismies nähdään voimavarana jota ei parane päästää karkuun. Niinpä minut kutsuttiin 4. ja mitä ilmeisemmin viimeiseen haastatteluun Ison Kihon kanssa tiistaiksi.

Erillisenä nyanssina samaisen yrityksen tutkimusryhmän vetäjä varasi session torstaiksi. Hän kun mainitsi voivansa rakentaa työpaikan poikkeuksellisen yksilön ympärille. En oikein tiedä mitä odottaa tapaamiselta. Ryhmässä työskentelevä kaverini, joka oli UBC:n ohjelmointitiimin jäsen ACM:n ohjelmointikisoissa pari vuotta sitten, kehoitti kertaamaan algoritmikirjat läpi. Ei taida maksaa vaivaa. Näillä mennään.

Firma ei ole Microsoft tai Google, joten kilpailu ei ole aivan yhtä veristä, tosin eivät ole palkatkaan samalla tasolla. Ironista kyllä, palkkakuittiin tulee ns. Vancouver-vähennys. Ihmiset ovat valmiit tekemään kompromisseja voidakseen asua kaupungissa joka on valittu maailman parhaaksi elää, siis käytännössä maksamaan kaupungin sijainnista ja sen harrastusmahdollisuuksista. Vancouver on parhaan käsitykseni mukaan Kanadan kallein kaupunki asua ja elää, joten eräänlainen epäsuhta on olemassa. Kuulin ns. hevosmiesten tietotoimistolta arvioita joiden mukaan jopa Torontossa elinkustannukset olisivat parhaimmillaan kymmeniä prosentteja Vancouveria alemmat. Sen verran tiedän että vaikkapa Ottawassa palkkakuitti on selvästi muhkeampi.

Yritin arvoida mahdollista palkkahaitaria salary.com:in ja salaryexpert.comin kautta, mutta tämä ei paljoakaan lohduttanut. Haarukaksi kun tuli $45.000 - $155.000 CAD. Edellisellä en edes harkitsisi tänne jäämistä, jälkimmäisellä en edes harkitsisi täältä poistumista. Totuus löytynee jostain ensimmäisen kolmanneksen jälkipäästä, valitettavasti.

Haastattelija sanoi suurimman kysymyksen heidän puoleltaan olevan sen, olisinko onnellinen kyseisessä tehtävässä. Päätös tulee kuun lopussa, niin minulta kuin heiltäkin. Luvassa siis muutaman viikon ajan hervotonta reflektointia ja itsetutkiskelua. Ja minun kun piti vain ajella pitkin British Columbiaa, lasketella ja ottaa lunkisti. Nyt istun sen sijaan tutkiskelemassa ydinarvojani.

Tämä verkkopäiväkirjanomainen tuotos muuttunee vieläkin enemmän henkilökohtaiseksi itku- ja tilitysmuuriksi. Olen pahoillani.