Tiistaisikermä

Aamupäivällä lenkkeilin lakitieteilijän kanssa ja valmistauduin järjestyksessä neljänteen ja viidenteen haastatteluun. Lakitieteilijä on prepannut minua jokaista haastattelua varten ja potkinut perseelle omalla, melko aggressiivisella tyylillään.

Haastattelu yrityksen laatupäällikön kanssa oli erittäin antoisa ja meni hyvin. Haastattelu henkilöstöpuolen kanssa ei ollut antoisa, mutta meni hyvin -- tai oli se sen verran antoisa, että kompensaation haarukka on nyt lyöty lukkoon. Päätös riistäjien puolelta tulee tämän viikon kuluessa. Saas nähdä. Aika positiivisia merkkejä on kuitenkin ilmassa.

Illalla tarkoitus oli John Milton -esityksen jälkeen käydä keskenäni raikkaalla keskioluella, mutta onnistuin puolivahingossa nappaamaan lakitietelijän mukaani uudemman kerran. Koska opintojensa ääreen palautettu tieteilijä halusi maksaa tuoppini, ajattelin livahtaa uudemman kerran ulos ja toiselle keskioluelle. Viekoittelevia, nämä huumausaineet.

Nyt olisi kaksi viikkoa aikaa tehdä päätöksiä. Lakitieteilijä kysyi minulta miksen hakenut niin moneen paikkaan kuin olisin suinkin voinut, mutta en osannut vastata kysymykseen. Ehken oikeasti edes halua muuta paikkaa. Oikeasti olisi tietenkin pitänyt hakea joka puolelle, mutta henkilökohtaiset ruumistiset prosessini ovat tällä hetkellä paljon tärkeämpiä kuin se, missä vietän seuraavat pari vuotta.

Noin muuten tiedonantona niille joita se koskettaa: ahterini siirtyy Suomeen helmikuun puolen välin tienoilla. Ainoa kysymys onkin se, siirtyykö se sinne pysyvästi, vai siirtyykö se takaisin Vancouveriin -- ja pysyvästi.