Kansainvälinen illallinen
Illallisen onnistumisen kannalta olennainen lähtötekijä on pöytäseurueen valinta. Joutuminen tylsien ihmisten ympäröimäksi tarkoittaa tuntien mittaista piinaa, joka tekee ajatuksen maalin kuivumisen seuraamisesta kokolailla kiinnostavaksi.
Toinen riskitekijä on joutua istumaan samaan pöytään ihmisten kanssa, joille termit kohtuus ja ilmainen alkoholi ovat pistevieraita. En ole aiemmin nähnyt kanssa-asukkejani yhtä tukevassa humalassa jo ennen illallisen alkamista kuin nyt. Ehkä edeltänyt cocktail-tilaisuus oli tavanomaista parempi.
Viereeni istunut lakitieteilijä, henkilökohtainen uravalmentajani ja ennustajani tyhjentää valkoviinipullon ja ryntää varastamaan uuden pullon ruokaa jonottamaan siirtyneestä naapuripöydästä. Newfoundlandilainen taloustieteilijä onkii toisiin pöytiin jätettyjä avaimia rekvisiitakseen rakentamallaan onkivavalla. Aasialaisiin poikiin mieltynyt quebeciläinen pianisti nappaa Japanin ja Kiinan liput pöydällä olevasta lippurivistä, kääntää loput Aasian maiden liput sakettinsa suojiin, ja ilmoittaa irstaalla äänellä lähtevänsä metsästämään poikia kampukselta. Lakitieteilijä tunkee Suomen lipun rintavarustuksensa väliin. Onginnan kohteeksi vaihtuvat hameenhelmat ja iltapukujen olkaimet.
Naapuripöydässä istuva Collegen ykkösalkkis tivaa milloin palaan Suomeen, kutsuu minua nimellä darling ja vannoo tulevansa tapaamaan minua Suomeen jos vain kutsun hänet. Yritän sanoa jotain diplomaattista mutta lakitietelijän kädet alkavat seikkailemaan. Suomen lippu on katkennut. Möykkä peittää alleen rehtorin puheen. Darling, darling. Missä vaiheessa nämä ehtivät matkaansaattaa näin hövelin käytöksen? Syö minut jälkiruoaksi! Mikset sinä tehnyt mitään? Minut kutsutaan puhumaan, käteni tärisevät enemmän kuin koskaan, vedän stand-up showni, saan aplodeja, hävettää.
Kävelen pitkin käytäviä ja mietin miksen minä tee mitään. Lakitieteilijä voi pahoin, meribiologi siivoaa ja kakoo. Näen alkkiksen ja pakenen ulkoilmaan, ja lopulta Koerner'sin terassille. Miksen minä tee mitään? Mitä Verónique sanoikaan ensitreffeillä? Why won't you kiss me already? Jess kertoo, että miehen kuuluu tehdä aloite, aina. Juomme kolme pitcheriä ja kun pääsen takaisin Collegeen, olen vihdoin riittävän turta ettei edes harmita. Postituslistalla valitetaan ihmisten käyttäytymisestä illallisen aikana.
Nämä ovat akateemista eliittiä, maailman arvostetuimmista yliopistoista Stanfordista, Princetonista, Oxfordista. Kaikki tuo järkyttävä aivokapasiteetti, ja silti ne ovat yhtä lailla hukassa tunne-elämänsä kanssa. Liika äly hankaloittaa elämää, vaikka kuinka mahdollistaisi seitsennumeroisen tilin vetämisen tulevaisuudessa. Ja minä palaan sosialidemokraattiseen onnelaan ja toivon sydämestäni etten koe enää tarpeelliseksi todistaa tämän maailman suteille ja justaille yhtään mitään.
Toinen riskitekijä on joutua istumaan samaan pöytään ihmisten kanssa, joille termit kohtuus ja ilmainen alkoholi ovat pistevieraita. En ole aiemmin nähnyt kanssa-asukkejani yhtä tukevassa humalassa jo ennen illallisen alkamista kuin nyt. Ehkä edeltänyt cocktail-tilaisuus oli tavanomaista parempi.
Viereeni istunut lakitieteilijä, henkilökohtainen uravalmentajani ja ennustajani tyhjentää valkoviinipullon ja ryntää varastamaan uuden pullon ruokaa jonottamaan siirtyneestä naapuripöydästä. Newfoundlandilainen taloustieteilijä onkii toisiin pöytiin jätettyjä avaimia rekvisiitakseen rakentamallaan onkivavalla. Aasialaisiin poikiin mieltynyt quebeciläinen pianisti nappaa Japanin ja Kiinan liput pöydällä olevasta lippurivistä, kääntää loput Aasian maiden liput sakettinsa suojiin, ja ilmoittaa irstaalla äänellä lähtevänsä metsästämään poikia kampukselta. Lakitieteilijä tunkee Suomen lipun rintavarustuksensa väliin. Onginnan kohteeksi vaihtuvat hameenhelmat ja iltapukujen olkaimet.
Naapuripöydässä istuva Collegen ykkösalkkis tivaa milloin palaan Suomeen, kutsuu minua nimellä darling ja vannoo tulevansa tapaamaan minua Suomeen jos vain kutsun hänet. Yritän sanoa jotain diplomaattista mutta lakitietelijän kädet alkavat seikkailemaan. Suomen lippu on katkennut. Möykkä peittää alleen rehtorin puheen. Darling, darling. Missä vaiheessa nämä ehtivät matkaansaattaa näin hövelin käytöksen? Syö minut jälkiruoaksi! Mikset sinä tehnyt mitään? Minut kutsutaan puhumaan, käteni tärisevät enemmän kuin koskaan, vedän stand-up showni, saan aplodeja, hävettää.
Kävelen pitkin käytäviä ja mietin miksen minä tee mitään. Lakitieteilijä voi pahoin, meribiologi siivoaa ja kakoo. Näen alkkiksen ja pakenen ulkoilmaan, ja lopulta Koerner'sin terassille. Miksen minä tee mitään? Mitä Verónique sanoikaan ensitreffeillä? Why won't you kiss me already? Jess kertoo, että miehen kuuluu tehdä aloite, aina. Juomme kolme pitcheriä ja kun pääsen takaisin Collegeen, olen vihdoin riittävän turta ettei edes harmita. Postituslistalla valitetaan ihmisten käyttäytymisestä illallisen aikana.
Nämä ovat akateemista eliittiä, maailman arvostetuimmista yliopistoista Stanfordista, Princetonista, Oxfordista. Kaikki tuo järkyttävä aivokapasiteetti, ja silti ne ovat yhtä lailla hukassa tunne-elämänsä kanssa. Liika äly hankaloittaa elämää, vaikka kuinka mahdollistaisi seitsennumeroisen tilin vetämisen tulevaisuudessa. Ja minä palaan sosialidemokraattiseen onnelaan ja toivon sydämestäni etten koe enää tarpeelliseksi todistaa tämän maailman suteille ja justaille yhtään mitään.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home