Konahdus

Kulkuneuvonani toimi vuodesta 1987 lähtien mitä maittavin miesten retkipyörä, 12-vaihteinen Tunturi Marcello. Tavoilleni uskollisena ainoat suoritetut huoltotoimenpiteet vuotuisen pesemis- ja öljynsuihkimissession lisäksi olivat kerran uusittu takapakka ja takavanne, kun ajoin Hervannassa läskipäissäni kaksipäällä Jaakko Fem Tusenin kanssa kuuden aikaan aamulla kääntämässä työpaikalta saunakaljoja ja osuin matkalla muutamaan rotvalliin ja kiveen. Viimeisinä vuosina Marcellolla ajettaessa mukana oli aina säätökolikko jolla vartin välein kiristettiin vaihdevivun ruuvia jotta vaihde ei löisi jousen vetämänä tappiin. Toisaalta, säätökolikkoa tarvittiin (pihtien lisäksi) myös jo aiemmin dumpatun autoni operoimiseen. Koska se on se tapa jolla minä asiat hoidan.

Tiesin että mikäli en luopuisi Marcellosta ennen Kanadaan lähtöäni, en luopuisi siitä enää koskaan. Niinpä eräänä kauniina päivänä, kävellessäni Puutarhakadun jo luovutetun asunnon ohitse kohti panoluukkua löin pihalla seisoneen Marcellon avaimet erään mukavan tytön kouraan. Se, ilahtuiko lahjan vastaanottaja moisesta transaktiosta, ei koskaan selvinnyt, mutta kolmen ja puolen kuukauden jälkeen Suomessa käydessäni pyörä oli joka tapauksessa korjattu parempaan talteen.

Akateemisen prekariaatin edustajana erityistutkijan käänteet ovat joka tapauksessa rauhallisen harkitut. Vuonna 2005 käytin lukuisia päiviä pyörien koeajoon, Tekniikan Maailman ja Fillari-lehtien lukemiseen ja internetin pyöräilypalstojen selaamiseen. Nyt vihdoinkin sorruin. Pyörää ei ole vielä edes haettu kaupasta pihalle varastettavaksi ja silti jo valmiiksi vituttaa. Vaikkei se maksanut kuin kahden tohtorinhatun verran. Koska tietenkin tarvitsen alle 10kg:n painoisen näennäishybridin joka on (ainakin nimellisesti) kilparungolla ja Shimanon (käsittääkseni Dura-acen ja Ultegran jälkeen 3. parhailla) katuosilla varustettu. Jonka satula on niin kova että kahden kilometrin jälkeen tuhtoon sattuu ja jonka hiilikuituhaarukka johtaa kadun pienimmätkin epätasaisuudet ranteisiin. Mutta kun sitä kävi pari kertaa koittamassa, niin sen jälkeen kaiken maailman puolet halvemmat Tekniikan Maailman testivoittajat tuntuivat mopoilta. Kun en tuonut Suomeen edes sitä Subarun WRX-autoa, sijoitan edes astetta parempaan pyörään. Tästä kun sijoitan vielä majavahousuihin ja klosseihin niin avot.


Tietenkin tosimestareiden suusta on jo kuultu dumaus jonka mukaan alle 2k€:n ei hyvää pyörää edes lähde. Ja hei tänks: olen ollut yliopiston palveluksessa niin pitkään, että ostin epäkäytännöllisen, epämukavan ja kalliin pyörän koska se näytti hyvältä ja on mallimerkiltään tohtorille sopivasti PhD.