Pi-2

Kuulin radiosta muutamia viikkoja takaperin päiväkirjamerkinnän luettuna. Samalla minua toki harmitti etten järjestänyt omalla Argentiinan-matkallani aikaa käydä maan eteläosassa. Hersyvä tarina suomalaisista nuorista naisista, jäätiköstä ja lukemattomista kiinalaisturisteista on kirjoitettuna oivallinen, mutta se oli luettuna vieläkin parempi.

Kun ihminen kohtaa ikuisen jään, ihminen sekoaa. Tämän todistin vähän aikaa sitten Argentiinassa, erään katamaraanin kannella.

Olin lentänyt Patagoniaan, maailman toiselle laidalle nähdäkseni ja kuullakseni jäätikön. Grönlannissa asuneen ystäväni mukaan jäätikön murtumisen kuuleminen vastaa kymmenen vuoden sinfoniakonsertteja.

Kuvasin tietysti myös jäätikköä. Se oli kauneinta, mitä ikinä olin nähnyt. Suuri. Kristallinsininen. Sinfoninen.

Elämässä on kummallisia yhteensattumia, sillä tapasin "Grönlannissa asuneen kaverin" eilen, tämän tultua Tampereelle apurahakonstailemaan kotvaksi. Grönlannissa tämä oli asunut useamman kuukauden niinikään taiteilijastipendillä, pienessä kylässä johon ei johtanut yhtään tietä ja jonka huono sää saattoi sulkea viikoiksi. Hänellä piti olla siellä asunnon lisäksi työhuone, mutta työhuone oli kadonnut.

Nuorten naisten Argentiinan-matka oli kuvauksesta päätellen elviönmetsästystä ja taistelua unideprivaatiota vastaan. Tämä taiteen maisteri kertoi, että saman matkan aikana, kieltäytessään nousemasta ympäripäissään autoa kuljettaneiden matkaoppaidensa kyytiin, matkaoppaat etsivät Suomi-Espanja -sanakirjasta häntä kuvaaviksi sanoiksi hätävarjelu ja penseä. Paljon hauskoja tarinoita.

Kuulin, että Helsingissä kolmikymppisillä taiteen, elokuvan ja teatterin parissa toimiville sinkkunaisille on vähän miehiä tarjolla. Jopa niin vähän, että jotkut jakavat keskenään saman poikakaverin, kun ovat kohtuullisen onnistuneet itselleen löytämään. Sain myös jälleen yhden datapisteen sille oletukselle, että salsan osaaminen toisi ns. kilpailuedun näillä markkinoilla. Ehdotin, että naiset pitäisi laittaa bussiin ja tuoda landelle, siis Tampereelle, riiuureissulle. Tästä saisi varmasti jonkinlaisen todellisuustelevisioformaatin aikaiseksi.

Aamulla sain kuulla lavastusammattilaisen suusta ansaittua penseilyä vuokramajani sisustuksellisista ratkaisuista, tyyliin tää olis tosi kiva, jos tän rakentais kokonaan uusiks. Tiedän. Kieltäydyin uskomasta että kyseinen remonttireiska olisi ollut mies ja hän kieltäytyi uskomasta että se voisi olla nainen. Nyt minua alkoi kiinnostamaan, millainen genderbender makuualttarin takana mahtaakaan luurata.